Norman tarina

Osa 9: Juonittelua puolin ja toisin

2007-11-04T14:24:00+02:00

Olen täällä taas! Taukoa oli pidemmän aikaa, mutta nyt taas uudella innolla eteenpäin.

Ajattelin tehdä tässä linkkisiivouksen ja poistaa linkityksistä ne tarinat, jotka ovat keskeytyneet tai pudottaneet Norman omista linkeistään. Mikäli joku aiemmissa kommenteissa linkitystä pyytänyt ja tällä hetkellä linkittämättä oleva vielä sitä haluaa, se kyllä sopii, jos vain ilmoitat yhä sitä tahtovasi mielellään tämän osan kommenteissa! (: Uusia linkityksiä otetaan myös vastaan.

Lukuiloa toivottavat myös nämä kaksi, jotka ovat osasyyllisiä siihen, että tekemiseni ovat suuntautuneet viime kuukausien aikana paljolti kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen. Näistä herraskissoista punaisempi tapaus on muuten Leo Minor nimeltään..! (:

- Ramelle L.

Yliopistokampukselle saavuttuaan Leo Minor ja Rigil Kent olivat melko erilaisissa tunnelmissa. Leo olisi halunnut keskittyä juhlimiseen, kasvomaalauksia rakastavien tyttöystäväehdokkaiden löytämiseen sekä siinä sivussa opiskeluunkin, mutta Rigilin mielestä heidän ensisijaisen tavoitteensa kuului olla Coma Berenicesin osakuntaan pääseminen.

Kohtalo oli myötämielinen Rigilin toiveille, ja osakuntaan pääsy järjestyi nopeammin kuin poika itse oli odottanutkaan. Paljastui, että osakunnan sen hetkiset jäsenet olivat saaneet opiskelijaelämästä ja ilmaisesta pizzasta tarpeekseen, ja halusivat mahdollisimman pian tilalleen kenet tahansa osakunnasta huolehtimaan. Kuten arvata saattaa, Rigil raahasi itsensä ja veljensä samantien Coma Berenicesin pihamaalle ja muutamassa päivässä he jo olivatkin tontin uudet asukkaat.

Siinä missä Rigil muuton jälkeen keskitti tavoitteensa uusien ihmisten tapaamiseen sekä perhosten keräilyyn, Leo huomasi pitävänsä osakunnan rahapuupiilosta vähintäänkin yhtä paljon kuin kasvomaalauksista. "Kuka väittikään, etteivät rahat muka voisi kasvaa puussa? Typerys", Leo Minor ajatteli ja keräsi hyvillä mielin simoleonit taskuunsa.

Simoleoneille tulikin pian käyttöä, kun veljekset hoksasivat toistensa olemattomat kokkauskyvyt. Rigil Kent oli kuullut, että kampuksen kiinalaisen ravintolan lähettinä toimi melkoisen näpsäkkä pakkaus, ja koska kavereiden mukaan ruoassakaan ei ollut mitään kummempaa vikaa, Norman nuoret päättivät koettaa onneaan helpon aterian suhteen.

Leo ja Rigil saivat kuitenkin huomata pian, ettei helpoin tie aina ollutkaan se paras mahdollinen vaihtoehto. Ravintolan ruokalähetti suosi samanlaista hiustyyliä kuin heidän jo edesmennyt isoäitinsä, ja kiinalainen ruoka oli tavalliseen kotiruokaan tottuneille pojille hieman turhan erikoista.

Leo Minor sai syötyä annoksensa loppuun ja nälkänsä tyydytettyä, mutta Rigil Kentillä ei ollut aivan yhtä hyvä tuuri. Kuluttaessaan loppuillan läheisissä tunnelmissa vessanpöntön kanssa Rigil vannoi, ettei enää ikinä koskisi puikollakaan - varsinkaan syömäpuikolla - kiinalaisten ravintoloiden ruokiin. Ehkä olisi aika opetella kokkaamaan... tai liittyä jonon jatkoksi kampuksen ilmaista pizzaa odottavien seuraan.

Saatuaan vatsansa kuntoon Rigil päätti keksiä itselleen jotakin tekemistä ja hankkia siinä sivussa myös vessanpönttöä kauniimpaa seuraa. Hän ei ollut vielä valinnut pääainettaan, mutta rajannut vaihtoehdot kahteen. Hän halusi tulla jollakin tavalla tunnetuksi tulevaisuudessa - esimerkiksi vaikkapa kirjailijana tai näyttelijänä, tai miksei vaikkapa tähtien keskuudessa arvostettuna maskeeraajana!

Komean ja taidoillaan alati kehuvan Rigilin oli helppoa löytää kampukselta meikattavaksi ja laitettavaksi jos jonkinlaisia kaunottaria, mutta käsittelystä tyytyväisenä poistuvat naiset olivatkin sitten harvemmassa. Jostakin syystä muut opiskelijat eivät oikein arvostaneet Rigilin näkemyksiä hurmaavista kampauksista ja meikeistä.

Rigil ei kuitenkaan luovuttanut, ja päätti tarjota palveluksiaan vielä yhdelle neitokaiselle. Nainen oli nimeltään Pamela Turve ja hetken jutustelun jälkeen Rigil huomasi, että tässä oli tyttö, jonka seurassa voisi viihtyä pidempäänkin.

Meikkaus ei kuitenkaan sujunut taaskaan aivan niin hyvin kuin Rigil ja Pamela olivat toivoneet, mutta poika päätti yrittää korjata asian mainitsemalla, että oli oikeastaan tarkoittanutkin tehdä juuri tällaisen meikin - tai oikeammin kasvomaalauksen. Ja no, olihan ainakin kampaus onnistunut melko hyvin.

Kun silmiään pyörittelevä Pamela suuntasi pois Coma Berenicesin tontilta, kiinnitti räiskyvän värinen kasvomaalaus Leo Minorin huomion. Kesken pallonheiton tämä päätti juosta Pamelan kiinni ja esittäytyä - kuka ties hän vihdoinkin oli löytänyt ihmisen, joka arvosti kasvomaalauksia ja maskeja samalla tavoin kuin hän itse?

Ennen tarkempia johtopäätöksiä ja suunnitelmia oli Leon kuitenkin vielä tarkistettava muut tärkeät kohdat ja ruumiinosat. Pamela ei ollut ollut moksiskaan, kun Leo oli yllättäen kehunut Rigilin aikaansaamaa maalausta ja kutsunut naisen rahapuupiiloonsa, eikä rintavarustuksen tarkka ihailukaan naista häirinnyt.

Sen sijaan takapuolen koskettelu ensimmäisen yhteisen tanssin parissa oli Pamelalle liikaa. Leo Minor oli kuitenkin ehtinyt jo todeta, että kasvojen maalauksen lisäksi myös Pamelan vartalo oli vallan miellyttävä ja sopiva, ja hetken lepyttelyn jälkeen nainen oli jo unohtanut Leon sopimattoman käytöksen.

Seuraavina viikkoina Leo Minorin ja Pamelan välit lämpenivät entisestään. Olipa sää millainen tahansa, heidät saattoi illan hämärtyessä löytää Coma Berenicesin osakuntatalon kuistilta hellittelemässä toisiaan. Ilman viiletessä vaatteita oli enemmän...

...ja talven lämmetessä kevääksi ja kesäksi oli kuisti vaihtunut makuuhuoneeksi ja talvivaatteet vähentyneet alusvaatteiksi.

Leon ja Pamelan suhteen syvennettyä, oli Leo lopulta kutsunut Pamelan osakunnan jäseneksi ja pian talon asukkaaksikin. Ja vaikka nainen ei ollutkaan tuonut mukanaan Leon salaa toivomia miljoonia simoleoneja, oli rakastetun vieressä nukkuminen sekin silti jotain.

Vaikka Leo Minoria ja Pamelaa yleisesti pidettiinkin kampuksen suloisimpana pariskuntana, löytyi alueelta myös joku, jolla oli jotakin heitä vastaan. Rigil Kent oli aluksi yrittänyt niellä pettymystään katsellessaan veljensä ja Pamelan onnea, mutta lopulta, ihastuksen päivä päivältä kasvaessa, Rigil tiesi että jotakin olisi tehtävä ja pian.

Kun Rigil eräänä päivänä odotti kylpyhuoneessa suihkuvuoroaan ja katseli itsensä palelluttaneen Leon peseytymistä, hänen ajatuksensa alkoivat muodostua suunnitelmaksi. Mikäli se ei toimisi, ei asialle voisi enää mitään, mutta aina kannattaisi edes kokeilla... Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua, Rigil muisteli vanhaa sanontaa ja tunsi toiveikkaan hymyn kohoavan kasvoilleen.

Jo samana iltana Rigil pyysi pizzanhakumatkalla Pamelaa jäämään hetkeksi kanssaan puutarhaan. Hänen suunnitelmanaan oli paljastaa Pamelalle veljensä pakkomielteinen ihastus kasvomaalauksiin ja muiden ihmisten, kuten erään entisen tyttöystävän, epäreilu kohtelu. Ja no... aikoi Rigil myös siinä sivussa ohimennen vihjaista, että oli mahdollista, että Leo Minor piti naisesta vain tämän kasvomaalausten tähden.

Kun Rigil sitten vihdoin pääsi kertomuksensa loppuun, Pamela tunsi olevansa kertakaikkisen hämmentynyt. Leo Minor oli kuin olikin aina vannottanut häntä loihtimaan kasvoilleen edes jonkinlaisen upean naamion tai maalauksen ja pitänyt jopa Rigilin aikaansaamaa lapsekasta meikkausta lumoavana.

Selvittääkseen, oliko Rigil Kentin sanoissa tippaakaan totuutta, Pamela suuntasi kylpyhuoneeseen. Pestyään kasvoiltaan tökerön maalauksen hän siisti kasvonsa tavanomaisella arkimeikillään ja suuntasi sitten osakunnan oleskelutiloihin jututtaakseen hieman Leo Minoria.

Kun Leo näki Pamelan tavallisessa meikissä ja ilman kasvomaalausta, hän suuntasi tyttöä vastaan. Ihmeissään ja närkästyneenä Leo kysyi, miksi Pamela oli mennyt tuhoamaan kasvoiltaan kaiken sen loiston ja kauneuden, minkä aistikkaat kasvomaalaukset toivat lumoavalla tavalla esiin.

Pamela ei suinkaan ollut ilahtunut Leon sanoista, eikä varsinkaan suunnannut takaisin peilin ääreen hahmottelemaan kasvoilleen uutta maalausta, jota sitäkin Leo ennätti ehdottamaan. Tulinen tyttö oli saanut tarpeekseen ja uskoi silmänräpäyksessä Rigilin sanat todeksi. Salamana hän nappasi läheiseltä pöydältä vesilasin ja kumosi sen päin Leo Minoria.

Pamelan reaktiosta äkämystynyt Leo Minor päätti, että koska yliopistoltakin löytyi noin eriskummallisia simejä, jotka vähättelivät kasvomaalausten ja maskien merkitystä, oli aivan sama jättää opinnot kesken. Hän muuttaisi pois, johonkin kauas, ja etsisi vielä jostain sen unelmiensa naisen.

Leo Minorin lähdettyä ja jätettyä yliopistokampuksen kokonaan, Rigil Kent suuntasi huomionsa lohdutusta kaipaavaan Pamelaan. Hiljalleen luottamus heidän välillään kasvoi, ja Rigil huomasi pitävänsä tytöstä aina vain enemmän. Ehkäpä Pamelakin vielä joskus voisi pitää hänestä?

Kun Rigilin opinnot lähestyivät loppuaan, hän alkoi olla jo melko luottavaisin mielin Pamelan suhteen. He olivat viettäneet kymmeniä hauskoja iltoja, kulkeneet kampuksen ja stadin yökerhoissa ja jopa kylpeneet yhdessä osakuntatalolla.

Pamelan mietteet kulkivat kuitenkin toisia polkuja. Hänellä olisi ollut vielä kaksi vuotta biologian opintoja jäljellä, mutta kaikki sotku Leon, Rigilin ja osakunnan välillä oli ajanut hänet huonommille teille. Esseiden tekeminen oli tuntunut turhalta, samoin kuin lopputyöhön keskittyminen - ja nyt hänet oli erotettu yliopistosta! Rigilistä oli tullut Pamelalle jo enemmän kuin vain hyvä ystävä, eikä hän olisi halunnut tämän saavan tietää surkeista tuloksistaan. Mutta kuinka hän selviäisi tämän juhlista iloisesti hymyillen, kun oli oikeasti kaikkea muuta kuin onnellinen?

Juhlien aikana Pamela ei saanut sanotuksi sanaakaan, ja Rigil oli ihmeissään ystävättärensä alakuloisesta hiljaisuudesta. Uteluihin Pamela oli vain hymyillyt tyynnyttävästi ja väittänyt, että kaikki oli hyvin, vaikka Rigil oli selvästi nähnyt tytön pyyhkivän silmäkulmistaan valuvia kyyneleitä.

Kaikkien juhlien ja aikakausien on kuitenkin loputtava joskus, ja niin Rigilinkin oli lopulta poistuttava yliopistoalueelta juhlien tultua päätökseensä. Ennen lähtöään hän oli kuitenkin vannottanut Pamelaa vierailemaan usein kampuksen ulkopuolella Leutolaaksossa, hänen luonaan. Eiväthän he tahtoneet rikkoa sitä kaikkea, mitä heidän välillään oli vain sen takia, että toisella heistä oli vielä opiskeluvuosia jäljellä. Pamela oli myönnellyt alakuloisesti hymyillen, ja miettinyt ajatuksissaan, että ehkä he tapaisivat uudelleen pikemmin kuin Rigil Kent uskalsi edes odottaa. Olisihan hänen joskus erottamisestaan kerrottava...

Kommentoida saa...

Perijäongelma!

2007-05-07T03:13:00+03:00

Minulla on ongelma perijän valitsemisen suhteen; en millään osaa päättää, kumpi pojista miellyttää minua enemmän. Siksi toivoisin apua kaikilta mahdollisilta lukijoilta, kenet te valitsisitte perijäksi?

Alla on molemmista pojista kasvo- ja sivuprofiilikuvat yliopistolta. Pahoitelen kuvien tummuutta - en tajunnut ottaa kuvia lampun alla... Toivottavasti saatte niistä edes vähän selvää.

- Ramelle L.

Leo Minor ei muuttunut juurikaan kasvaessaan.

Leo sivusta.

Kertauksena vielä; Leo Minor on mammonatavoitteinen. Elämäntoiveena ammattina talousnero. Mieltymyksinä hajuvedet ja maskit/kasvomaalaukset, inhokkina muokatut hiukset. Horoskoopiltaan Leo on jousimies.

Rigil Kent edestä.

Ja Rigil sivulta. Kuten huomaatte, tämän herran nenä muuttui melkoisesti teinistä nuoreksi aikuiseksi kasvaessa.

Kertauksena nämäkin, Rigil Kent on perhetavoitteinen. Elämäntoiveena 6 lapsista menee naimisiin. Mieltymyksinä hajuvedet ja hatut, inhokkina maskit/kasvomaalaukset. Rigil on horoskoopiltaan kalat.

Pikaista apua, kiitos!

Osa 8: Kasvomaalausselkkaus

2007-05-01T01:31:00+03:00

Kahdeksannen osan aika. (: Perijän valinta alkaa olla käsillä seuraavan osan loppupuolella, joten omia mielipiteitään saa kertoa. Seuraavassa osassa tosin toisen pojan osalta tulee eräänlainen nenäyllätys, joka saattaa muuttaa mielipiteitä. <;

Vuodenaikojen kanssa yhteensopiva teiniraskaushack on ilmestynyt, joten se on sitten käytössä taas. Olen myös vaihtanut korvaavat ihonvärit, vaihdoksen voinette huomata jo tässä osassa. Ne tosin vaihtuvat jälleen seuraavassa osassa uusiin... Pahoittelen värivaihdosten tuomaa häiriötä.

Taloesittelyä minulta on pyydetty, mutta luulen, ettei sitä ole ainakaan tämän hetkisestä talosta tulossa. Olen pahoillani, mutta koska rakennan perheelle uuden talon vähän väliä, olisi vaivalloista alkaa niistä esittelyjä aina tekemään.

Seuraavan osan ilmestymisestä haluan sanoa, etten ole varma milloin se tapahtuu - voi siis kestää kauemminkin. En ole lopettamassa tai jättämässä kesken tätä sukua, mutta olen kiinnostunut myös muista asioista kuin pelaamisesta. Pahoittelen tätä. <;

- Ramelle L.

Rigil Kent osoittautui suhteellisen kiltiksi ja hyväkäytöksiseksi lapseksi. Poika oppi taidot kuin lennossa, eikä ylpeä äiti voinut kuin ihastella nuorimmaisensa terävyyttä. Kalpa taas oli sitä mieltä, että Leutolaakson erikoislaatuisilla äidinmaidonvastikkeilla saattoi olla syynsä pojan taitoihin - tällä kun oli tapana levittää ympärilleen kummallista vihersävyistä hohdetta heti päivällisensä jälkeen.

Kun kevät lähestyi Leutolaaksoa kohinalla, päätti Salamander popsia parempiin suihin talven jäljiltä jääneet herkut - esimerkiksi nämä piparit tässä. Eihän moisia herkkuja nyt poiskaan saanut heittää!

Kevät toi mukanaan myös kasvun ajan perheen nuorimmaisille kissalapsille. Ensin kasvoi komea Erkling, joka päätti keskittyä takapihan multa- ja hiekkatilanteen tutkimiseen.

Puutarhasta kiinnostuneen Erklingin jälkeen kasvoi tämän sisar Kelpie. Kelpie ei suinkaan ollut kiinnostunut ulkomaailmasta vaan lähinnä omasta äänestään. Valitettavasti jatkuvalla riitasointuisella ulvonnalla oli surullisetkin puolensa: Kelpie lähti veljensä Erklingin kanssa uuteen kotiin Basiliskin jäädessä kissaperijäksi.

Salamander oli tuskin päässyt yli surustaan lapsiensa lähtöä kohtaan, kun Viikatemies saapui jälleen Norman taloon tuomaan mukanaan lisää suru-uutisia. Oli tullut Bowtrucklen aika poistua vihreämmille niityille, eikä Salamander voinut käsittää, miksi muut kissat jättivät hänet ja talon yksi toisensa jälkeen.

Bowtrucklen kuolema ja nuorempien kissojen muutto sai aikaan surun ja vihan tunteita myös Rigil Kentissä. Pieni poika syytti myrtyneenä vanhempiaan kaikesta ja oli sitä mieltä, että antaisi ilomielin vanhempansa Viikatemiehen käsiin, mikäli saisi kaikki rakkaat kissansa takaisin.

Viikatemies ei kuitenkaan ollut Rigilin kanssa samoilla linjoilla Andromedan ja Kalpan nopean kuoleman tarpeellisuudesta. Sen sijaan aika koetteli perheen lapsia ja samalla vanhempiakin. Leo Minor kasvoi mammonatavoitteiseksi teiniksi, joka haaveilee olevansa tulevaisuudessa todellinen talousnero.
Vaikka teinipoika itse olikin varsin innoissaan kasvustaan, olivat hänen vanhempiensa tunteet hieman ristiriitaiset. Andromeda ei voinut käsittää, kuinka hänen pieni poikansa saattoi olla jo teini-ikäinen, eikä Kalpakaan osannut tehdä muuta kuin tuijottaa hölmönä eteenpäin.

Leo Minorin astuttua uuden askeleen kohti vääjäämättä lähestyvää aikuisuutta, astui uuden askeleen myös Rigil Kent. Rigil kasvoi somaksi pojaksi, jonka pusuhuulista ja valtavista silmistä olisi moni nainen kateellinen.

Hiljalleen lämpenevät säät toivat mukanaan mahdollisuuden viettää entistä enemmän aikaa ulkoilemalla. Andromedan ja Kalpan huolehtiessa puutarhan kasveista ja puista suuntasivat Rigil ja Leo huomionsa lähinnä pilailuun. Veljekset kastelivat toisiaan armotta vesi-ilmapalloilla ja muilla tavoilla.

Teini-ikäistä Leo Minoria eivät kuitenkaan leikilliset hetket veljensä seurassa kovin kauaa jaksaneet kiinnostaa, ja poika suuntasi parvekkeelle kaukoputken käyttöä harjoittelemaan. Keväiset yöt olivat kuulaita ja tähtitaivaalta löytyi toinen toistaan kiinnostavampia ja kauniimpia taivaankappaleita.

Rigil Kentiä ei veljensä tähtien tarkkailuun siirtyminen haitannut - poika nimittäin tunsi itse olevansa jo pohjattoman väsynyt. Koska Leo oli voittanut vesisodan ja Rigil kastunut läpikotaisin, olisi hänen ollut hyvä käydä vielä pesulla ennen nukkumaan menoa, mutta uni päättikin vallata pojan mielen jo kylpyhuoneen ovella.

Leo Minor oli ottanut jokaöiseksi tavakseen tähtien tarkkailun, mutta eräänä iltana hän tunsi olevansa liian levoton keskittyäkseen ulkona puuhasteluun. Teiniksi kasvaminen tuntui tuoneen mukanaan valtavati uusia asioita ja piirteitä, jotka saivat nuoren miehenalun pään aivan sekaisin. Kuinka lumoavia hajuvedet ja kasvomaalaukset saattoivatkaan olla... Ja kuinka vastenmielisiltä omituiset, muokatut hiukset näyttivätkään. Ja kuinka täydellinen olisikaan tyttö, jossa kaikki hyvät piirteet yhdistyisivät ja huonot loistaisivat poissaolollaan.

No, paremman puutteessa seuraksi toki kävisi tyttö ilman kasvomaalauksiakin - mikäli tällä vain olisi kasvoillaan jotain, mikä korvaisi maalauksen. Eivätkö esimerkiksi somat poskipunat saattaneet korvata maalaukset ja maskit oikein hyvin? Leo tuumi poskipunien ja kasvomaalausten olevan tavallaan sama asia, ja niin tämän luokkatoveri Eerika Jokivuori saapui Norman perheen elämään.

Leo oli hieman epävarma siitä, oliko tehnyt oikein kutsuessaan luonnonsuloisen Eerikan käymään kotonaan, mutta teki kaikkensa peittääkseen epävarmuutensa. Kymmenet huomaamattomat vihjaukset ja hennot ihailunosoitukset tuottivat lopulta tulosta, ja Eerika lämpeni Leon kosiskeluille.

Lämpeni tosiaan - edes varsin epäromanttinen ilta pojan ja tämän alusasuisen isän seurassa vietettynä ei saanut Eerikan huulilta hymyä katoamaan. Leokin oli tyytyväinen saadessaan onnistuneesti yhdistettyä 'jätkien illan' ja tyttöystävän kanssa seurustelun. Kalpakin tuntui hyväksyvän poikansa soman tyttöystävän automaattisesti perheen jäseneksi, eikä siksi vaivautunut edes pukeutumaan.

Illan lähestyessä loppuaan Leo Minor sai Eerikan hymyn kasvamaan entisestään. Vähemmän romanttista illanviettoa tytölle tarjonnut poika kun osasi lopulta ulko-ovella näyttää ne jokanaisen toivomat romanttisetkin puolensa: Leo suuteli hellästi Eerikan kättä, eikä tyttö osannut kuin nauraa ihastuksesta.

Lähempi tutustuminen vastakkaiseen sukupuoleen ei kuitenkaan ollut poistanut Leo Minorin haluja kaukoputken käyttöön. Poika tosin käytti kaukoputkeaan nyt aivan eri tarkoitukseen... Sen avulla kun saattoi loistavasti tiirailla Leutolaakson tyttöjen makuuhuoneisiin.

Eräänä iltana Andromeda tuli hyvin myrtyneen ja äkäisen näköisenä töistä kotiin. Hän oli vihdoin noussut urallaan seikkailu-uran huipulle tähtirosvoksi, mutta elämäntoiveen toteutuminen ei naisen mielestä ollutkaan iloitsemisen arvoinen asia.

Perheestä kuitenkin onneksi löytyi muita, jotka kyllä osasivat arvostaa toiveiden toteutumisia ja uralla etenemistä. Rigil Kent puuhasi ahkerana läksyjen parissa, koska halusi toteuttaa tulevaisuudessa oman toiveensa yliopistoon pääsemisestä.

Opiskelijaelämästä unelmoiminen olikin Norman perheessä yleistä, sillä siitä haaveili myös vanhempi poika Leo. Myös Leo teki kiltisti läksynsä, vaikkei hänen kouluvihkoistaan ja -kirjoistaan jäätelöiden kuvia löytynytkään.

Vaikka äidin olisi voinut luulla olevan ylpeä ahkerista lapsistaan, ilme Andromedan kasvoilla synkkeni päivä päivältä. Kun hän lopulta huomasi jättäneensä aikuisiän taakseen ja olevansa jo vanhus, mennyt elämä alkoi tuntua hukkaan heitetyltä. Olihan hän toteuttanut elämäntoiveensa, mennyt naimisiin ja saanut kaksi tervettä poikaakin, mutta silti... Minne se nuoruus näin pian katosi?

Kalpa osasi suhtautua vanhenemiseen positiivisemmin. Ei hänkään riemusta hyppinyt, kun hiukset harmaantuivat ja hiekka elämän tiimalasissa väheni entisestään, mutta ei se nyt niin vakavaa ollut. Olihan hän elänyt kuitenkin loppujen lopuksi jo nyt hyvän elämän, ja siitä jäljellä olevasta ajasta voisi yrittää tehdä vielä paremman.

Ikää tuli lisää myös perheen kissoille. Muut olivat jo muutamia päiviä aikaisemmin huomanneet Noidan vetäytyvän yhä useammin yksin koppiin nukkumaan, ja nyt Noita itsekin kiinnitti asiaan huomiota. Enää ei tehnytkään yhtä usein mieli riehua ja remuta, vaan tuntui ihan mukavalta vain levätä yksikseenkin.

Vanhuus saapui myös Salamanderille, joskaan tämä ikinuori kissa ei sitä itse edes huomannut. Huonekalut säpäleiksi ja herkkuja kuppiin, tämä kolli kyllä jaksaa vielä painaa eteenpäin kuin pienenä pentuna!

Leo Minor oli naapureita kaukoputkella tiiraillessaan tajunnut, ettei se poskipuna ehkä sittenkään ihan sellaista aitoa ja hienoa kasvomaalausta korvaisi. Myrtynyt poika sopi samantien tapaamisesta tyttöystävänsä Eerikan kanssa, ja tivasi hämmentyneeltä tytöltä vihaisesti, että miksi tämä yritti huijata viattomia ihmisparkoja käyttämällä poskipunaa... Sehän oli aivan eri asia kuin kasvomaalaus, jota hän naiselleen kaipasi.

Eerika oli hyvin järkyttynyt Leo Minorin äkäisistä sanoista, eikä itkuun purskahdettuaankaan vielä ymmärtänyt, mitä poika oli tarkoittanut. Miten niin hän huijasi ihmisiä? Johtuiko pojan tuohtumus tosiaan poskipunasta?
Leo Minor itse taasen ei tuntenut lainkaan syyllisyyttä nyt jo entiselle tyttöystävälleen raivoamisesta - poskipunan käyttöhän osoitti ilmiselvää törkeyttä ja oli kasvomaalauksista pitävien ihmisen huiputtamista!

Leon hiljalleen selvitettyä ajatuksensa poskipuna/kasvomaalaus-jupakan jälkeen, tuli tanssin merkeissä Rigil Kentin aika kasvaa teiniksi. Rigil sai tavoitteekseen perheen ja elämäntoiveekseen kuuden lapsen naimisiin menemisen. Vastalauseena veljensä kasvomaalaushimolle Rigil ilmoitti inhoavansa kaikenlaisia maskeja ja maalauksia - sen sijaan hajuvedet ja hatut olisivat hyväksi niille, jotka Rigilin huomiota kaipasivat.
Rigilin värjättyä hetken mielijohteesta hiuksensa tummasävyisiksi ja lainattua veljensä vaatekaapista muutaman mukavalta näyttävän paidan, olikin jo perheen teini-ikäisten aika suunnata vihdoinkin kohti kauan kaivattua opiskelijaelämää.

Vaadin kommentteja ennenkuin julkaisen seuraavan osan. :p

Osa 7: Perhe-elämää

2007-04-04T13:47:00+03:00

Tässä tämä seitsemäs osa sitten vihdoin on, olkaa hyvä. (:
Lupasin myös aikoinaan tuon Salamander -kissan ladattavaksi laittaa, tässä pitäisi olla. Se tosin taitaa tarvita kaikki samat lisäosat kuin minulla on [Yliopisto, Yöelämää, Kauppa auki, Lemmikit, Vuodenajat + uudempi joulupaketti], kun en osannut sitä laittaa niin ettei tarvitsisi.

- Ramelle L.

Grindylowin poismenoa syvästi surrut perhe sai onnekseen hieman lohtua, kun muutaman päivän kuluttua Noita synnytti taas. Erityisesti Bowtruckle oli tulokkaasta mielissään, sillä se vei edes hieman ajatuksia pois Grindylowin ja hänen yhteisistä hetkistä.

Luonnollisesti myös kissatulokkaan emo, Noita, oli innoissaan jälkikasvusta - tai ainakin sen hygieniasta. Nuori urospentu, joka sai nimekseen Basilisk, olisi mielellään pistänyt talon järjestystä uusiksi riehakkaasti leikkien, mutta Noita kaappasi pennun pestäväkseen turhankin usein. Basilisk on horoskoopiltaan vaaka.

Basilisk-pennun ihastuttaessa, vihastuttaessa ja puhdistuessa oli tullut huomaamatta aika Bowtrucklen kasvaa vanhukseksi. Se ei kuitenkaan kissan leikkisyyttä laskenut, päin vastoin - nyt Bowtruckle oli entistäkin vauhdikkaampi.

Kissojen mellastaessa lähenivät lämpöiset kesäpäivät loppuaan. Vaikka vesi virtasi vielä vapaasti, lammet ja joet olivat täynnä vihreitä vesikasveja ja huimapäisimmät uskaltautuivat uimaankin, ei sään viilenemistä voinut olla huomaamatta. Mikään ei kestä ikuisuutta, ei myöskään Leutolaakson kesä - vaikka asukkaat sitä ehkä välillä toivoisivatkin.

Sään viiletessä Andromedakin oli siirtynyt uimarannoilta sisätiloihin ja huomannut, kuinka nopeasti Leo Minor olikaan kasvanut. Tämä pieni poika kaipasikin nopeasti avustusta taitojen oppimisessa, ja kun äiti ja poika huomasivat tulevansa toimeen kuin äiti ja poika ainakin, Leo oppi hetkessä kävelyn jalon taidon.
Leo Minor on horoskoopiltaaan jousimies.

Opittuaan kävelemään, puhumaan sekä asioimaan potalla Leo Minor pääsikin jo äitinsä seuraksi syksyn puista pudottamia lehtiä haravoimaan. Tai no, kuten taaperoikäisillä yleensäkin, Leolla touhut taisivat keskittyä enemmän lehtien seassa leikkimiseen ja peuhaamiseen kuin haravointiin.

Kesän kääntyessä syksyksi saapui viikatemieskin jälleen vierailulle. Tälläkin kertaa sen kohteena oli kantaäiti, joskaan ei enää kissasuvun. Berenicenkin oli tullut aika jättää Leutolaakso ja siirtyä henkisempään maailmaan.

Kantaäidin kuolemaa ei kuitenkaan ehditty surra kauaa, kun Leo Minor toi iloa elämään. Hänenkin oli nimittäin aika edetä elämässään, joskaan ei onneksi vielä kuolemaan saakka, vaan ainoastaan kasvaa lapseksi.

Andromeda oli huomannut olevansa jälleen raskaana, ja halusi jakaa iloisen asian muun perheen kanssa. Leo Minorilla ei ollut mitään pikkusiskoa tai -veljeä vastaan, mutta Kalpa ei ollut tainnut toivoa perheenlisäystä aivan näin pian. Hän nimittäin latoi suustaan ties mitä töykeyksiä raskaana olevien naisten huonosta käytöksestä ja vauvojen hoidon rasittavuudesta saaden Andromedan aivan hämilleen.

Leo Minor ei pitänyt isänsä nyreästä suhtautumisesta ja otti puheeksi aikoinaan mummoltaan Bereniceltä kuulleensa asian. Pojan kertoessa nähneensä komeita kuvia isästään hääpäivänään lapsekkaasti meikattuna, nousi Kalpa nopeasti pois pöydästä ja pakeni paikalta. Andromeda sen sijaan jäi poikansa seuraan muistelemaan, oliko Kalpa lainannut vaaleanpunaista huulipunaa häneltä vai hänen äidiltään.

Basiliskin kasvu aikuiseksi kissaksi sujui hyvin ja huomatusti. Noita nimittäin piti jatkuvalla äänekkäällä ulinallaan huolen siitä, että koko talon väki oli paikalla seuraamassa hänen pentunsa kasvua. Komea kissa Basiliskista kasvoikin.

Erityisesti Leo Minor kiinnitti huomionsa Basiliskiin. Hän ihastui kissan turkin väritykseen ja oli vähän väliä halailemassa, paijailemassa ja pusuttelemassa Basiliskia.

Basilisk -kissan lisäksi Leo Minor kiinnitti huomiotaan koulunkäyntiin. Hän oli aloittanut koulun syksyllä ja huoli arvosanoista painoi jo nyt - mitä jos nämä eivät riittäisikään sitten joskus yliopistoon?

Yön aikana satanut ensilumi sai kuitenkin koko perheen unohtamaan pienet, turhat huolensa. Puutarha näytti hennon kuuran peittämänä kauniimmalta kuin koskaan, eikä huomattavasti kylmennyt sääkään haitannut, kun katseli pihamaata kaakaokupposen kera sisältä lämpimästä.

Ensimmäisenä valkeana aamupäivänä oli myös perheen uuden vauvan aika syntyä. Andromeda järkyttyi kipujen voimasta jälleen, eikä voinut ymmärtää, miten synnytys saattoi jokaisella kerralla käydä aivan yhtä kipeää.

Onneksi myös palkkio synnytyksestä oli jokaisella kerralla aivan yhtä ihana. Tulokas oli tälläkin kertaa poika, joskin iho oli periytynyt isoisän sijaan äidiltä. Suuret, siniset silmät olivat tietenkin merkki Kalpan isyydestä, ja valmiiksi huoliteltu ulkonäkö selvästi äidiltä perittyä. Poikavauva sai nimekseen Rigil Kent.

Rigil Kentin syntymän jälkeen taivaalta tuprutti kylmää lunta niin sakeasti, että talon lämmitystä oli parannettava huomattavasti. Edes kissat eivät viitsineet enää tehdä pihamaalla tavanomaisia reviirin tarkastusreissujaan, puhumattakaan hyönteisten metsästyksestä.

Sisätiloihin keskittyneen elämän keskelle ilmestyi eräänä aamuna jälleen kaksi uutta pentukissaa. Noita oli viettänyt uudelleen helliä hetkiä Salamanderin kanssa, ja tuloksena oli kaksi kermanvaaleaa kissaa.

Urospentu nimettiin Erklingiksi, ja se on horoskoopiltaan vaaka.

Naaraspentu sai nimekseen Kelpie, ja se on horoskoopiltaan leijona.

Lunta oli satanut päivien kuluessa niin paljon, että tiet olivat tukossa ja jopa ajatus autolla ajamisesta täysin mahdoton. Leutolaakson koululaisille se tiesi muutaman päivän lomaa, ja luonnollisesti Leo Minorkin oli asiasta innoissaan. Kun lämpötilakin nousi muutaman asteen, ulos uskalsi jo mennä aikaa viettämään. Niinpä Leo Minorkin päätti käyttää loman hyödyksi ja rakentaa puutarhan keskelle Leutolaakson komeimman lumiukon.

Sankka lumentulo oli houkutellut Leutolaaksoon myös uudenlaista eläinlajistoa. Leo Minorin arvostellessa tiukasti valmiiksi saamaansa lumiukkoa, pingviini mennä viipotti ympäri puutarhaa.

Vaikka ulkona olikin jo hieman lämpimämpi kuin aikaisemmin, kyllä siellä silti vilpoinen olo saattoi tulla. Leo Minor suuntasikin fiksuna poikana lumiukon tekemisen jälkeen sisätiloihin ja pyysi paikalla ollutta lastenhoitajaa keittämään hänelle kupin kaakaota.

Lumen valtaaman Leutolaakson keskellä kasvoi myös Rigil Kent. Poika peri isänsä suuret silmät ja muhkeat huulet, mutta vain aika näyttää, kumpaa vanhemmistaan Rigil loppujen lopuksi enemmän muistuttaakaan. Rigil Kent on horoskoopiltaan äitinsä tavoin kalat.

Kommentit olisivat toivottuja (:

Osa 6: Toivehäät, esikoinen sekä kissanelämää

2007-03-15T00:12:00+02:00

Pyydän anteeksi, tämä osa on mahdollisesti hieman töksähtelevä sekä osittain melkoisen täynnä kissoja.

- Ramelle L.

Leutolaaksossa Berenice oli vihdoin saanut puutarhakerholta suostumuksen ja päässyt jäseneksi - ja vieläpä varsin hyvin arvosanoin. Kerho lahjoitti Norman perheen puutarhaan soman puutarhakaivon, jolla huhuttiin olevan maagisia kykyjä toivomusten toteuttamisen suhteen.
Andromedan opiskellessa vain kissaseurassa asunut Berenice päättikin pian testata huhujen todenperäisyyttä ja toivoi tyttärensä palaavan pian takaisin Leutolaaksoon.

Varmaa ei ollut, vaikuttiko kaivo asiaan vai ei, mutta jokatapauksessa Andromeda palasi hyvin pian toivomuksen jälkeen Vuorilehdontielle - mukanaan vaalea komistus, Kalpa. Nuori pariskunta halusi mennä naimisiin samantien, joskin vieraat saivat hieman odotella, onnellinen pari kun halusi viettää hääyönsä etukäteen jo aamupäivällä ennen vihkiseremoniaa.

Andromedan ja Kalpan nauttiessa etuajassa hääyön tavanomaisista puuhista Grindylow alkoi jälleen helmeillä tutulla tavalla. Oli jälleen aika synnyttää soma pentu.

Grindylowin synnytys aiheutti paitsi luonnollisesti kissanpennun syntymän, myös Andromedan ja Kalpan havahtumisen. Päädyttyään pikaisen keskustelutuokion jälkeen siihen, ettei ollut soveliasta antaa vieraiden odottaa koko päivää, pari päätti suunnata ulos pihalle muiden luokse hetken siistiytymisen jälkeen. Ennen vihkiseremoniaa Andromedan tosin oli aivan pakko saada käydä pusuttelemassa vastasyntynyttä urospentua, Salamanderia.

Tulevan vaimonsa helliessä kissaa päätti Kalpa nauttia hieman viilentävästä mehumaatin mehusta. Pelehdinnän jälkeinen 'hetken siistiytyminen' oli tainnut mennä herralta hieman mönkään, mutta toisaalta, eivät kai vaaleanpunaiset meikit voineet olla vain naisten yksinoikeus?

Kalpan vaaleanpunaisista prinsessameikeistä huolimatta pari tunsi olevansa onnensa kukkuloilla, kun vihkiseremonia lopulta päättyi sormusten pujottamiseen ruusunterälehtisateessa.

Kalpa osoittautuikin häiden aikana oikeaksi kameleontiksi. Hetkessä tämä oli ensin muuntautunut asiallisesta kansanedustaja-miehestä vaaleanpunaista ihannoivaksi prinsessaksi ja sitten vielä nopeammin alusasussa kulkevaksi nokikolariksi tai vastaavaksi.

Andromeda kuitenkin osasi arvostaa miehensä muuntautumiskykyä - selvästi tämä ei ainakaan tylsä puoliso olisi! Koko häiden ajan tunnelma oli katossa ja ilotulitteetkin loistivat.

Häiden jälkeen Kalpa muutti Vuorilehdontielle Andromedan, Berenicen ja kissojen luokse. Mies toi taloon huimat 19 861 simoleonia ja 12 perheystävää. Mukavasti taitopisteitäkin itselleen kerännyt Kalpa on tietotavoitteinen jousimies, joka haaveilee eläväksi legendaksi pääsemisestä.

Häähuuman hiljalleen haihduttua kasvoi aikuiseksi perheen sen hetken nuorin kissalapsi, Salamander. Erityisesti Andromeda ihastui Salamanderin muista perheen kissoista poikkeavaan turkin kuviointiin ja väritykseen.

Valitettavasti Andromedan ja muiden ihastus Salamanderia kohtaan koitui Mooncalfin kohtaloksi. Salamander valittiin kissaperijäksi ja Mooncalf jouduttiin lähettämään tontilta pois.

Vaikka Mooncalfille oli kissaeläinten adoptiokodin kautta jo löydetty uusi, turvallinen ja hyvä koti, oli kissasta luopuminen Berenicelle suuri suru ja järkytys. Kalpa taasen oli vain hyvillään; ehkä talossa mahtuisi nyt liikkumaankin, kun ympäriinsä juoksentelevia kissoja olisi yksi vähemmän.

Tosin... Kalpan ilo kissojen määrän vähenemisestä ei saanut jatkua kauan, kun Berenice kissarakkaana ei voinut vastustaa kodittoman Noita -kissan somaa katsetta ja veikeitä leikkejä. Hetkessä ihastunut Berenice nappasi kissan mukaansa ja toi sen Vuorilehdontielle. Noita on horoskoopiltaan vesimies.

Tuore kissa sopeutui nopeasti talon elämään. Erityisen hyvin se viihtyi Salamanderin seurassa, ja kannustikin sitä aina riehakkaasti kissojen välisissä kiistoissa.

Noidan saavuttua taloon kasvoi lähes heti Grindylow vanhukseksi. Herttainen kissavanhus sai jättää työnsä ja keskittyä viettämään kissanpäiviä talon useissa kissankoreissa lekotellen.

Grindylow pääsi nauttimaan isovanhemmuudesta hyvin pian kasvettuaan. Salamander ja Noita olivat kaikessa hiljaisuudessa käyneet tutustumassa suojaisessa paikassa toisiinsa hieman enemmän, ja tuloksena oli yksi, soma pentu.

Ja tämä kyseinen soma tumma pentu on horoskoopiltaan neitsyt, sukupuoleltaan naaras ja se nimettiin Demiguiseksi. Demiguise oli säikystä luonteestaan huolimatta melkoisen touhukas ja ärhäkkä pentu, ja erityisesti se koetteli leikeillään isoäitiään Grindylowia.

Kissojen vallatessa taloa Andromeda oli joutunut keskittymään muihin asioihin. Hän oli jo jonkin aikaa epäillyt olevansa raskaana, ja kun se alkoi näkyä päällekin päin, ei asiaa enää voinut kiistää. Innostuneena itselleen uudesta tilanteesta Andromeda suuntasi tietokoneella ja internetin syövereihin - ah, niitä kymmeniä vauvasivuja ja -foorumeja...

Yksi ainoista asioista, jotka saivat Andromedan raskausaikanaan irti tietokoneen äärestä, oli hänen miehensä Kalpa. Kun kyseinen mies eräänä iltana saapui töistä kotiin, huhuili vaimoaan ja ilmoitti tehneen suuren siirron elämänsä kannalta eli jättäneensä kansanedustajan työnsä ja siirtyneensä unelmiensa urheilualalle, Andromeda hyppäsi innosta kiljuen sohvalle miehensä syliin.
Berenice katseli vierestä hieman ihmetellen nuoren parin intoa ja energiaa, eikä ollut itse lainkaan varma, oliko moinen muutos ollut järkevä.

Onnellinen ja riemastunut hymy pyyhkiytyi Andromedankin kasvoilta seuraavana päivänä, kun synnytyksen aika vihdoin koitti. Nainen ei ollut ajatellut synnytyksen sattuvan tippaakaan, mutta viime hetkillä hän tajusi asian oikean laidan ja yritti tuskastuneena keksiä keinoa lapsen syntymän peruuttamiseksi.

Keinoa ei kuitenkaan löytynyt, ja Andromeda joutui alistumaan synnytykseen. Tuloksena oli soma pieni poika, joka oli perinyt ihonvärinsä Andromedan mystiseltä isältä ja siniset silmänsä omalta isältään, Kalpalta. Poika nimettiin Leo Minoriksi.

Vauvan synnyttyä olikin jo Demiguisen aika kasvaa aikuiseksi. Ja koska Kalpa oli jälleen vahvasti sitä mieltä, että taloon kaivattiin lisää kulkemistilaa, joutui kissanaaras muuttamaan uuden perheen luokse.

Tilaa tosin järjestyi taloon heti seuraavana päivänä toisellakin tavalla. Viikatemies saapui hakemaan elämänsä loppua lähestynyttä Grindylowia kissojen taivaaseen. Julmasti lelulla kissavanhusta huiputtaen se sai mitä tahtoi ja jätti jälkeensä kokonaisen talollisen kissasuvun kantaäitiä surevaa väkeä.

Seuraavassa osassa keskitytään sitten enemmän suvun ihmisväkeen. Kommenttien laittaminen olisi suotavaa <:

Osa 5: Opintoja ja helliä hetkiä

2007-03-11T23:29:00+02:00

Koska pienestä Leutolaaksosta ei löytynyt sopivia puitteita yliopistolle, oli Andromedan suunnattava äitinsä tavoin kauas Crystal Springiin saakka opiskelemaan.
Kyseisen alueen ilmasto oli vuosien saatossa heitellyt paljon, mutta Andromedan onneksi tilanne oli jo paranemaan päin. Berenicen yliopistoaikojen jatkuva kesän lämpö oli viimein näyttänyt merkkejä viilenemisestä, joten astuessaan tunteja kestäneen matkan jälkeen taksista ulos kampuksella Andromeda oli tyytyväinen, kun oli muistanut pakata mukaan muutakin kuin hellevaatteita.

Todettuaan asuntolan olojen olevan opiskelun sujumisen kannalta melkoisen epävakaat, Andromeda muisti äitinsä perustaman osakunnan. Pienten tiedusteluretkien jälkeen hän totesi Coma Berenices -osakunnan olevan kyllä yhä elossa, joskaan ei kovin kummoisissa voimissa. Jäseniä oli nykyisin vain yksi, oudohkolta vaikuttava sekä kummallisiin vaatteisiin pukeutuva mies, joka Andromedan mielestä olisi sopinut iältään ennemminkin yliopiston lehtoriksi kuin opiskelijaksi.

Erikoisiin vaatteisiin pukeutuminen ei ollut kyseisen miehen, Gabrielin, ainut omituinen puoli. Hänellä oli tapanaan ihmetellä Andromedan etäisesti tutun näköistä ulkonäköä ja tytön osakunnan jäseneksi hyväksyttyään päätti itse lähteä samantien pois. Taksiin poistuessaan Gabriel höpisi jotakin sekavaa entisestä tyttöystävästään ja tämän mahdollisesta raskaudesta, eikä Andromeda voinut kuin ihmetellä: Saattoiko yliopisto tosiaan saada joidenkin pään näin sekaisin?

Valittuaan sitten kirjallisuuden pääaineekseen ja vaihdettuaan aikaisemman, juhlimisesta kertovan osakuntatunnuksen estetiikkaa merkitsevään, Andromeda alkoi hiljalleen ymmärtää omituisen miehen käytöstä. Opiskelu ei toden totta ollut aivan helppoa, vaan lähestyvät lopputyöt ja -kokeet tuntuivat vainoavan viattomia opiskelijaparkoja tauotta. Vähemmästäkin saattoi menettää järkensä.

Vaikka tiukkaan opintotahtiin kiinni pääseminen ei ollutkaan kovin yksinkertaista, sen lopulta onnistuttua elämä helpottui. Ja kun sitten vihdoin eräänä päivänä viima oli kasvanut tarpeeksi suureksi ja lumihiutaleet leijuivat maata kohti, oli Andromedan innoissaan mentävä tutkailemaan kaukoputkella - kenties sillä voisi nähdä lumihiutaleiden koko matkan?

No, Andromedalle selvisi kyllä pian, ettei kaukoputkella lumisateen tarkkailussa varsinaisesti ollut minkäänlaista ideaa. Mitään mielenkiintoista ei siten näkynyt, eikä sankoista pilvistä johtuen muutakaan erikoista, joten oli keksittävä muuta puuhaa.
Valkean lumen vallattua osakunnan pihamaa lähes kokonaan seuraavaan aamuun mennessä, Andromeda päätti jättää sen päivän luennon väliin. Hän olikin aina halunnut kokeilla, mitä kaikkea lumesta voisi muovata...

Ilmeisesti joku toinenkin opiskelija oli halunnut kokeilla, mitä kaikkea lumessa voi puuhailla. Lumiukon tai lumienkelin tekemisen sijaan tämä toinen oli vain sattunut päätymään vähissä vaatteissa tapahtuvaan esseen kirjoittamiseen. Gabriel ei näyttänyt tosiaankaan olevan ainoa, jonka pään opiskelu oli saanut pyörälle.

Vaikka kesä olikin Crystal Springissä aikoinaan kauan kestänytkin, ei talvi ollut ottanut siitä mallia. Kevät saapui kuin saapuikin ajallaan, sulattaen hiljalleen maisemaa hallinnutta lunta ja vavisuttaen lumiukkoja. Osittain sulannutta talvimaisemaa lohduttamaan saapui myös suloinen pingviini, joka keskitti puhetaitonsa hurmaamaan erityisesti lumirakennelmia.

Kevät toi lumien sulamisen ja pingviinin vierailujen lisäksi mukanaan myös muuta, nimittäin tunnetiloja. Andromeda huomasi kaipaavansa suunnattomasti vierelleen vihdoinkin sitä komeaa vaaleaa miestä. Ja koska kärsivällisyys ei ollut koskaan ollut tämän neidon vahvuuksia, oli miehen etsinnässä avuksi otettava ennustajaeukon treffipalvelu.

Muutamalla sadalla simoleonilla Andromedalle löytyikin kristallipallon kätköistä sopiva, hyvältä näyttävä ja katseesta päätellen tyypillisesti käyttäytyvä simimies. Kyseinen herra oli nimeltään Kalpa Puljula, ja Andromeda muisti tämän olevan suhteellisen tunnettu kansanedustaja.

Kalpa oli aluksi hieman epäröivä Andromedan suhteen, sillä kuultuaan tytön olevan vielä opiskelija ja iältäänkin hieman nuorempi, tietotavoitteinen mies ei voinut olla miettimättä Andromedan vaikutuksia uraansa. Suhde nuoreen opiskelijatyttöön ei välttämättä tekisi kovin hyvää vanhemman kansanedustajan maineelle, vai mitä?

Muutaman päivän ajan Kalpa jaksoi esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja järkevää aikuista miestä, mutta kun koitti seuraavan tapaamisen aika, alkoi Kalpa olla jo myytyä miestä. Andromedan vetäessä bikininsä esiin ja ehdottaessa porealtaan puolelle siirtymistä, ei Kalpa voinut enää kuvitellakaan vastustelevansa.

Aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä oli omiaan edistämään kuhertelevien parien ihastusta, eikä lempeä hehkuva poreallaskaan tilannetta pahentanut. Hetkiä kestäneen vienon kuhertelun ja kujeilun jälkeen Andromeda ja Kalpa päättivät siirtyä nauttimaan toisistaan aiempaa intiimimmin. Kun paikalla ei ollut muita ja vesi oli mukavan vilpoista, oli hyvä tilaisuus testata, sujuisiko suutelu ja pelehdintä parilta yhtä hyvin kuin kaikki muukin yhteistoiminta.

Ilmeisesti sujui, ainakin jos jotain voi päätellä Kalpan illalla tuomasta yllätyslahjasta. Kansanedustan huimilla palkoilla oli helppo ostaa pieniä lahjoja sydämensä valitulle, eikä Andromedalla tietenkään ollut mitään sitä vastaan.

Yliopisto ei kuitenkaan suinkaan ollut muuttunut kevään myötä pelkiksi helliksi hetkiksi, vaan opintoja oli yhä ajateltava. Suunnattoman tylsiä ja kuivia kirjallisuuden luentoja piristi kuitenkin se, että niillä oli paikalla usein myös muita, yllättävän mukaviakin opiskelijoita. Parhaiten Andromeda tutustui hauskaan Aaron Karnilaan, jonka kanssa he viettivät luentojen jälkeen useita hetkiä lehtoreille naureskellen.

Andromeda oli myrtyneenä huomannut, että Kalpan mielenkiinto oli laskenut hieman. Kalpa tuntui olevan jatkuvasti töissä, ja osaksi senkin takia Andromeda pyysi Aaronia muuttamaan osakuntaan. Ilta oli ollut erityisen hauska ja kun Aaronin reaktio oli myönteinen, lopulta ystävykset päätyivät viettämään liiankin herkkiä hetkiä kahdestaan.

Muutaman illan kuluttua Kalpa ilmestyi jälleen paikalle, tälläkin kertaa lahjaa tuomaan. Mies halusi pyytää anteeksi Andromedalta, kun oli viime aikoina viettänyt niin paljon aikaa töidensä parissa. Magnetohytkyttimestä ja Kalpan huomiosta ilahtunut Andromeda päätti, että siitä lähtien hän omistautuisi vain Kalpalle. Vaikka Aaron olikin hauskaa seuraa, Kalpa oli sentään jotain paljon enemmän.

Magnetohytkytin tuntui ratkaisseen loputkin ongelmat Andromedan ja Kalpan väliltä. Andromeda pysyi lupauksessaan eikä enää hauskanpidon lomassa antautunut hyväilemään Aaronia, ja Kalpakin kiinnitti enemmän huomiota Andromedaan.

Suhde eteni hyvää vauhtia, ja Andromeda tunsi haluavansa Kalpan kokonaan itselleen. Pari treffailikin pitkin iltoja aina kun Kalpan työ- ja Andromedan opiskelutilanne sallivat, ja tutuksi tulivat niin lähibaarin savu kuin kampuksen romanttisimman ravintolapuutarhan tunnelmakin.
Andromeda oli varma, että tämä rakkaus oli aitoa, ja oli onnensa kukkuloilla Kalpan vihdoin suostuessa kihlaukseen.

Parisuhteen lisäksi hyvin etenivät myös opiskelut. Andromeda valmistui hyvin arvosanoin ja vaikka kampuksen jättäminen hieman surettikin, ei hän silti voinut olla miettimättä, että voisi nyt vihdoin muuttaa Kalpan kanssa samaan asuntoon. Ja ehkä häitäkin voisi jo pian alkaa miettimään, vai mitä?

Kommentoida saa, toivoisinkin sitä. <:

Osa 4: Vihreyttä ja kissankarvoja

2007-03-05T21:17:00+02:00

Andromedan harmiksi vaatimukset täyttäviä miehiä ei kotinurkilla erityisemmin kuljeksinut, mutta onneksi siellä täällä lenteli edes perhosia. Leutolaakson yleisimmän perhoslajikkeen edustajat olivat isokokoisia ja värikkäitä, joten ne soveltuivat mainiosti piristämään tylsiä hetkiä. Ilo tosin oli suhteellisen lyhyt aikaista: näitä siivellisiä kaunottaria kun ei kovin kauaa voinut purkkiin vangittuna pitää.

Toisin kuin tyttärensä, Berenice ei katsellut miehiä eikä perhosia. Hän oli nimittäin vihdoin saanut toteutettua toisenkin unelmansa: Pikkuruinen kasvimaa ja muutama hedelmäpuu olivat ilmestyneet Norman tontin laidalle. Edes öinen vesisade ei saanut Bereniceä pysymään poissa puutarhastaan, vaikkei hän sateen aiheuttamista lammikoista pitänytkään.

Bernenicen tonkiessa kasvimaalla ja Andromedan tähyillessä perhosia, pääsi Bowtruckle kasvamaan aivan huomaamatta. Vihreät silmät omaava viekas kissauros joutui lajitoverinsa tavoin töihin, nimittäin palvelualalle tuholaistorjujaksi. Harjoiteltua tuli kotonakin: ainutkaan rotta tai lintu ei päässyt tältä kissalta pakoon, olivat sitten oikeita tai ei.

Bowtruckle kiinnostui myös muunlaisesta kissamaisesta touhusta. Huomattuaan kaverinsa, Grindylowin, olevan varsin hurmaava vastakkaisen sukupuolen edustaja, hän päätyi viettämään tämän kanssa mukavia, kahdenkeskisiä hetkiä.

Ja näiden miellyttävien hetkien jälkeen Grindylow alkoi eräänä iltana sädehtiäkesken nokosten. Sädehtimisen seurauksena, kuten simikissoilla yleensäkin, Grindylow synnytti kaksi suloista pentua.

Tuoreen kissaperheen elämä ei ollut helppoa. Vaikka sekä kissaemo että -isä osallistuivat pienokaisten hoitoon, kermanvaaleat pennut olivat pieninä vielä niin uteliaita, että olivat innoissaan työntämässä viiksikarvojaan ja nenänpäätään jokaiseen eteen tulevaan koloon.

Nimikseen pennut saivat Lethifold (uros) sekä Mooncalf (naaras). Horoskoopeiltaan molemmat ovat vanhempiensa tavoin kaloja, ja luonteensa molemmat perivät täysin isältään.

Kesän lähestyessä jo loppuaan ja syyssateiden alkaessa Berenice kiirehti ulos korjaamaan talteen sitruunapuun sadon. Hedelmiä koriin poimiessaan hän tunsi omituista värinää ja sitten sykäyksin luonnon virtaavan itseensä. Hetken kuluttua nainen huomasikin muuttuneensa läpikotaisin vihreäksi. Puutarhan aktiivinen hoito oli saanut hänet muuttumaan vihersimiksi!

Berenice oli kuullut puutarhakerhon väeltä, että viherismitartunnan saaneilla simeillä oli ainutlaatuinen tapa saada lapsia. Uteliaana perhetavoitteisena nainen tietysti heti halusi kokeilla, oliko puheissa hiukkastakaan totuutta.

Ja olihan niissä. Hetken kuluttua Berenice kannatteli käsivarsillaan pientä vihreää taaperopoikaa, joka sai nimen Arkas. Horoskoopiltaan Arkas on sekä kissojen että Andromedan tavoin kalat, mutta taitopisteillään tämä versovauva ohittaa teinitytönkin täysin: pojalla nimittäin oli jo syntyessään täsmälleen samat taitopisteet kuin äidillään Berenicellä, joka tarkoittaa, että niitä tosiaan on melko paljon.

Vihersimiksi muututtuaan Berenice sai uutta itseluottamusta ja kutsui paikalle puutarhakerhon edustajia arvioimaan, olisiko hänestä liittymään kerhoon. Mutta vaikka erityisesti puut olivatkin hyvin hoidettuja, olivat edustajat sitä mieltä, että kasvimaan lannoittamisesta pitäisi huolehtia paremmin. Puutarhakerhon ovet eivät siis tällä kertaa Berenicelle toiveista huolimatta auenneet.

Kieltävästä tuloksesta loukkaannuttuaan Berenice päätti, että mikäli häntä ei edes kerhoon hyväksytty vaikka vihersimiksikin oli muuttunut, niin sama kai sitten olisi hankkiutua takaisin tavalliseksi. Myrtyneenä nainen katseli oranssina hehkuvaa juomaa, ja lopulta kumosi kuin kumosikin mokoman litkun suuhunsa.

Vaikka antiviheriinijuoma olikin hieman epäilyttävältä näyttänyt, se kieltämättä toimi hyvin. Pian Berenice oli saanut takaisin tutut kutrinsa sekä tavallisen ihonsa.

Pikkuinen Arkas ei kuitenkaan ollut suostunut antiviheriiniä maistamaan, vaan tyytyi kylpemään päivänvalolampun valossa kissanpentuja hoivaten. Vaikka äiti olikin viherismistä luopunut, ei se tarkoittanut, että hänenkin pitäisi.

Vihreiden yllätysten keskellä selvisi jälleen uusi yllätys, tällä kertaa karvainen ja kissamainen sellainen. Bowtruckle ja Grindylow olivat päättäneet hankkia lisää yhteistä jälkikasvua, ja toinen synnytys sujui yhtä rauhallisesti kuin edellinenkin.

Tällä kertaa tulokset tosin olivat vielä hieman edellisiä riehakkaampia ja tummempia. Grindylowlla oli täysi työ pitää oman luonteensa perineet pikkuiset poissa pahanteosta.
Tälläkin kertaa horoskooppina on molemmilla kalat ja molemmat edustavat eri sukupuolia. Uros sai nimekseen Tebo ja naaras Taka.

Grindylowin taakkaa helpottamaan ilmaantui kuitenkin se, että vanhempien pentujen oli aika kasvaa aikuisiksi. Vaikkei näiden kissojen käytös kasvun jälkeen muuttunutkaan yhtään, ei Grindylowin sentään enää tarvinnut tuntea velvollisuudekseen huolehtia niiden aamu- ja iltapesuista.

Grindylow taisikin olla Norman perheessä se, joka kaikkein ihailtavimmin käyttäytyi. Hän huolehti tarkasti pennuistaan, söi silloin tällöin pöydälle unohtuneita ruoanjämiä, tuhosi toisinaan ylpeästi Andromedan koululäksyt ja yleni tasaisesti töissäkin.

Syksyn siirryttyä talvea kohti Andromeda alkoi kadehtia Grindylowia töihin kuljettavaa limusiinia. Häntä oli jonkin aikaa mietityttänyt, josko kannattaisi hankkia itselleenkin töitä, muttei sopivaa paikkaa tuntunut millään löytyvän. Kun sitten vihdoin ensimmäisenä koleana talvipäivänä lehdessä näkyi ilmoitus, jossa haettiin avustajaa suurlähettiläälle, Andromeda teki päätöksensä. Hänen suurin toiveensa oli kohota seikkailu-uran huipulle, ja suurlähettilään avustajana toimimisesta saisi taatusti aikuisena lisäpisteitä.

Toisin kuin lemmikkinsä sekä tyttärensä, Bereniceä eivät erityisemmin enää työt kiinnostaneet. Vaikka hän olikin nopeasti kohonnut Leutolaakson kunnanhallituksen puheenjohtaksi, olivat puutarhanhoito ja lemmikkien kasvatus yksinkertaisesti vain niin paljon mukavampaa puuhaa.
Etenkin nyt, kun talvesta näytti tulevan hyvin vähäluminen, oli hauskaa oleilla kasvimaalla ja jutella taimille.

Säähän nähden Berenice viihtyikin puutarhassaan turhan kauan. Vaikka lunta ei ollutkaan satanut, se ei tarkoittanut, että ulkona olisi lämmin. Sitä asiaa Berenice ei kuitenkaan ollut muistanut ajatella, ja lopulta sisään tullessaan hän tunsi olevansa pahoin paleltunut. Onneksi hän muisti lapsuudestaan pätevän keinon parantaa paleltumia: kuuma kaakao nimittäin tehosi aina.

Talven ensimmäisten (ja viimeisten) lumihiutaleiden lipuessa pilvistä kohti maata kasvoi edelleen vihertävä Arkas aikuiseksi. Liekö ollut lumihiutaleiden seassa kasvamisen syytä vai ei, mutta kasvaessaan miehen iho muuttui hyvin paljon vaaleammaksi. Vihreäsävyinen se tosin oli yhä, eli viherismistä parantumisesta ei ollut kyse.
Tavoitteekseen Arkas sai suosion ja mieltymyksikseen alusasuissa kulkevat punatukat, jotka eivät missään tapauksessa saa ylittää normaalipainon rajoja.

Arkasin kasvettua myös nuorimmat kissat hurahtivat aikuisiksi. Nämä pesukarhumaiset kaksoset ovat häntiä lukuunottamatta täysin identtiset. Tuuheampihäntäinen kissa on Taka ja ohuemman hännän omistaja Tebo.

Kasvettuaan Arkas päätti, että Leutolaakson talven viima oli liikaa hänelle. Kesäisessä, aurinkoisessa ympäristössä olisi hyvä kehittää rauhassa vihreyttään... Yksin hän ei kuitenkaan halunnut lähteä, mutta onneksi Berenice suostui antamaan muutaman kissan tälle mukaan. Niin Arkasin kanssa samasta taksista viimeisen silmäyksen Vuorilehdontie 128:n tontille loivat myös Lethifold, Taka ja Tebo.

Uraohjukseksi kohonnut Andromeda päätti veljensä lähdettyä, että nyt jos koskaan olisi sopiva aika suunnata yliopistolle. Tytöllä oli suunnitelmana muuttaa ensin asuntolaan, ja mikäli hyvin kävisi, hän ystävystyisi äitinsä perustaman osakunnan nykyisten jäsenten kanssa ja saisi hyvinkin pian suostumuksen muuttaa itsekin osakunnan taloon. Varmasti sinne rahakin kelpaisi, Andromeda kun oli saanut stipendirahoja yhteensä 3250 simoleonia.

Talven viimeisenä päivänä tyttärensä lähtöä katsellessaan Berenice tunsi itsensä yhtäkkiä vuosia vanhemmaksi. Oliko siitä tosiaan jo niin kauan, kun hän itse oli Leutolaaksosta Crystal Springiin karannut ja viettänyt enemmän tai vähemmän hulvatonta opiskeluelämää kampuksella? Puhumattakaan Andromedan syntymästä, tai yöstä tämän isän, Gabrielin kanssa... Mitähän Gabrielille mahtoi kuulua, tunsiko hänkin jo vanhentuneensa?

En minä ihan totta pure, vaikka niitä kommentteja laittaisittekin. ^^

Osa 3: Leutolaaksoon totuttelua

2007-03-04T02:22:00+02:00

Norman perhe on nyt muuttanut Leutolaaksoon, ja tämän osan kuvat ovat jo kaikki sieltä. Minulla olisi ollut tuosta muutosta hieno kuva Crystal Springin puolelta (lavastettu, muuttolaatikoita jne.), mutta onnistuin vahingossa hävittämään sen, joten saatte kuvitella muuton itse mielessänne. :p
Lisäksi tämä naapurustosta toiseen muutto toi mukanaan hienoisia muutoksia - Berenicen elämäntoive nimittäin vaihtui itsestään terästitaaninaisesta 20 koiran- tai kissanpennun kasvattamiseen. Pahus. :/

- Ramelle L.

Vuorilehdontie, jolla Berenice itse oli aikoinaan lapsuutensa sekä nuoruutensa viettänyt, ei ollut muuttunut paljoakaan. Taloja oli hieman entistä harvemmassa (ilmeisesti ihmiset kaipasivat enemmän jatkuvaa kesäsäätä, eivätkä arvostaneet puhdasta ilmastoa enää juurikaan, ja sen tähden muuttivat pois esimerkiksi Crystal Springin tapaisille asutusalueille), mutta Berenicen kannalta se oli vain hyvä asia. Kun tonteilla ei ollut juurikaan kysyntää, oli helpompaa saada vähäisillä rahavaroillakin miellyttävä, asuinkelponen tontti.

Ensimmäiseksi muuttotavarat sisään kannettuaan Berenice kiirehti soittamaan Leutolaakson puutarhakerhon edustajalle. Puutarhakerholaisilla oli tapana tietää yhtä jos toistakin laakson tapahtumista, ja useamman vuoden poissa oltuaan Berenice tahtoi suunnattomasti tietää, miten Leutolaakson asiat nykyään pyörivät - ja ennen kaikkea tietysti, mitä hänen suvulleen kuului. Berenicen vanhemmat olivat nimittäin vastustaneet aikoinaan tyttärensä opiskelemaan lähtöä niin paljon, että olivat katkaisseet välit kokonaan. Vastaus kuitenkin onneksi oli Bereniceä miellyttävä: hänen sukunsa oli muutamaa vuotta aikaisemmin muuttanut pois, eikä kukaan tuntunut tietävän minne. Jonkinlaisista veroista ja aloista he olivat lähtiessään mutisseet, muttei siitä kukaan ollut minkäänlaista tolkkua saanut.

Muuttoiltana Andromeda tunsi innostuksestaan huolimatta itsensä hyvin jännittyneeksi. Seuraavana päivänä hän menisi ensimmäisen kerran kouluun tässä vieraassa laaksossa, jossa hän ei tuntenut juuri ketään ja josta hän ei edes tiennyt juuri mitään. Tytärtään rauhoitellakseen Berenice päätti lukea tälle muutaman luvun Leutolaakson perinnesadusta, ja Andromeda tunsikin pian olonsa hieman paremmaksi.

Puutarhakerhon edustajan, Tytin, laitettua sana Berenicen paluusta kiertämään, vierailijoita saapui pian turhankin paljon. Kaikki olivat innostuneita kuuntelemaan juttuja muun maailman menoista sekä antamaan omia ehdotuksiaan sisustuksen suhteen. Berenicen topuutellessa vieraitaan selittäen jotakin rahasta, nämä suuntasivat talon vessaan ja ilmoittivat, että se ainakin oli laitettava täysin uusiksi. Esimerkiksi tapettien tilalle olisi ehdottomasti vaihdettava seinäkaakelit, ja pöntönkin voisi vaihtaa kotoisammaksi ja...

Saatuaan yli-innokkaat (ja täysin tyypilliset) leutolaaksolaiset ulos talostaan Berenice soitti laakson mukavimmalle lastenhoitajalle. Nauraen he muistelivat aikoja, jolloin vanha nainen oli hoitanut itse Bereniceä, ja sopivat, että nainen tulisi katsomaan Andromedan perään aina kun tarve sitä vaatisi.

Andromeda oli ollut alusta alkaen haltioissaan Leutolaaksoon muuttamisesta, ja hienoinen alkujännityskin oli tiessään heti ensimmäisen koulupäivän jälkeen. Leutolaakson muut lapset olivat melko kivoja, ja kun opettajakin antoi hänelle muutaman koulutunnin jälkeen jo kympin, ei nuori tyttö muuta osannut toivoakaan.

Ja nuoren tytön hyvä mieli vain kohosi entisestään, kun kotiovesta sisään astuessa hän huomasi paikalla jo odottavan lastenhoitajan - joka kannatteli käsillään herkullisen näköistä kermakakkua. Äiti teki selvästi oikean lastenhoitajavalinnan, Andromeda miettikin ilahtuneesti.

Kakkua jäikin illaksi asti, ja Berenicen tultua töistä äiti ja tytär herkuttelivat opintoasioista keskustellen. Andromeda kertoi ylpeänä äidilleen saaneensa koulussa täyden kympin arvosanaksi ja lisäsi sitten ujosti, että haaveili pääsevänsä yliopistoon sitten aikanaan. Berenice oli tyytyväinen tyttäreensä ja kertoi, että hän oli itse yliopistoaikanaan perustanut oman osakunnan, Coma Berenices -nimisen. Pian hän antoikin hymyillen suostumuksensa siihen, että Andromeda aikoinaan yrittäisi päästä samaan osakuntaan - mikäli se vain vielä olisi toiminnassa.

Talon ihmisväen suunnattua peteihinsä nukumaan, huomasi juuri kauneusuniltaan herännyt Grindylow keittiötasolla houkuttelevasti odottavan kakunlopun. Nopeasti kissa omaksui kissoille tyypillisen ajattelutavan - Jos pidän siitä, se on minun, Jos näin sen ensin, se on minun, Jos se on tassuissani, se on minun, Jos se näyttää kuuluvan minulle, se on minun - ja hyppäsi herkuttelemaan. Kyllähän ihmisten pitäisi muistaa, että kissalle aina kerma kelpaa, joten syyttäkööt itseään.

Aamulla kokeiltuaan turhaan toisia kissamaisia ajattelutapoja - Kehräämällä selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta sekä kissa on viaton, vaikka se olisi todettu syylliseksi - Grindylow joutui kuitenkin korvaamaan kakkutekosensa. Berenice nimittäin ilmoitti kissanaaraan töihin, viihdeuralle statistiksi.

Muuton jälkeen Berenice oli alkanut havaita itsessään uudenlaisia piirteitä. Hänen kiinnostuksensa eläimiin ja niiden kasvattamiseen oli kasvanut yllättäen, eikä nainen voinutkaan vastustaa kiusausta hankkia löytöeläintalosta toinen kissa - tällä kertaa pentu.

Sateisena alkukesän iltana kaivattu pentukissa sitten saapuikin. Tumma ja vastustamattoman suloinen urospentu sai nimekseen Bowtruckle, ja sekin on Grindylowin tapaan horoskoopiltaan kalat.

Bowtruckle kotiutuikin Norman taloon hyvin nopeasti. Aina kuin Berenicen ja Andromedan lukuisilta silityksiltä ehti, se suuntasi Grindylowin viereen ruokakuppia tyhjentämään. Talon vanhemmalla kissallakaan ei ollut mitään nuorempaa tulokasta vastaan, vaan se otti ennemminkin tehtäväkseen huolehtia pikkuisesta.

Kissanhoidon lomassa oli pian Andromedan aika kasvaa. Kesän paahtava aurinko oli vaalentanut tytön hiuksia hieman, ja koska kuumuus todellakin oli hetkittäin lähes ahdistavaa, hän päätti leikata tukkansa lyhyemmäksi. Samalla Andromeda alkoi katsella vastaantulevia miehiä hieman erilaisella tavalla kuin ennen: kukaties se unelmien mies tulisikin vastaan kotikujilla! Miehiltä Andromeda edellytti vaaleita hiuksia, eikä vampirismikaan pahitteeksi olisi. Punatukkaiset äijät sen sijaan saisivat pysyä poissa tieltä, niitä tämä tietotavoitteinen neito ei montaa kertaa vilkaisisi.

Teiniys tuo useimmille mukanaan huolet ulkonäöstä, eivätkä ne Andromedaakaan ohittaneet. Monta kertaa päivässä tyttö suuntasi kulkunsa peilin eteen tarkistamaan, ettei kesän kuumuus vain ollut sulattanut vaivalla tehtyjä meikkejä pois. Tietotavoitteinenkaan ei halua esiintyä julkisesti ripsivärit poskilla!

Kesäöisin onneksi oli hieman viileämpää kuin päivisin, eikä silloin tarvinnut vahtia aivan yhtä usein meikkejäkään. Oli tosin myös melko epätodennäköistä, että joku komea mies sattuisi keskellä yötä kävelemään Vuorilehdontietä pitkin (keskustan bailupaikat kun sijaitsivat ennemminkin Mansikkamäen suunnalla), joten pienet leikkimieliset nahistelut äidin ja tyttären kesken vain paransivat iltatunnelmaa.

Kommentoida saa yhä. Pienikin kommentti piristää ja innostaa jatkamaan legacya nopeammin. ^^

Osa 2: Äiti, tytär ja kissa

2007-03-02T14:21:00+02:00

Kuvien paikoittainen huonolaatuisuus jatkuu sittenkin vielä, koska minä olen turhan laiska. ^^
Lisäksi asensin Vuodenajat -lisäosan, joka tuo tähän hieman muutoksia. Joudun muuttamaan Normat eri naapurustoon, sillä pelini pyörii kamalan hitaasti mikäli minulla on naapurustoja enemmän kuin yksi, ja haluan säilyttää Vuodenaikojen mukana tulleen Leutolaakson. Myös teiniraskaushack on nyt poissa, koska siitä ei ole vielä tullut Vuodenaikojen kanssa yhteensopivaa versiota, joten tiedossa ei vähään aikaan ole teiniäitiyttä. <:

- Ramelle L.

Kampukselta takaisin Crystal Springiin palattuaan Berenice tuskastuneena tajusi, millaista elämä yksinhuoltajana tulisi olemaan. Gabrielia tai ketään muutakaan miestä hän ei halunnut asialla vaivata, mutta muutama simoleon lisää ei tekisi pahaa. Berenice päättikin kokeilla onneaan, ja suuntasi paikalliseen kuppilaan viettämään aikaa nokkapokkapöydän vakiopelaajien kanssa. Haaveenaan hänellä oli rahavarojen lisääntyminen, mutta toisin kävi: Berenice hävisi suurimman osan koko omaisuudestaan, ja hänelle jäi ainoastaan 4800 simoleonia tonttia ja taloa varten.

Kovin hienoa luksuslukaalia ei 4800 simoleonilla saa, mutta sentään jonkinlaisen katon päänsä päälle. Harmaa mökkerö ei Bereniceä kovin paljon miellyttänyt, mutta koska laskujakin oli maksettavana, siihen oli tyydyttävän.
[Pahoittelen, tämä kuva ei ole aivan talon oikeilta alkuvaiheilta, koska unohdin silloin ottaa kuvan. Tämä on siis laajennettu versio alkuperäisestä talosta.]

Uudessa pienessä talossaan Berenice viihtyi parhaiten keittiössä. Se oli pieni, komeron tapainen eikä sinne mahtunut edes ruokapöytää, mutta se oli myös ainut paikka talossa, jossa kokkaaminen onnistui edes jotenkin. Raskauden aikana kokkaamisesta oli nimittäin muodostunut Berenicen lempiharrastus, vaikka hän ei ollut aikaisemmin edes uskonut pystyvänsä tuosta noin vain loihtimaan upeita aterioita.

Keittiön Berenice valitsi myös synnytyspaikakseen - tai sitten lapsi vain sattui syntymään kesken ruoanlaiton. Oli miten oli, pienokainen saapui turvallisesti maailmaan ja spagettikastikekin tuli syötyä.

Ja tämä kyseinen pienokainen oli sukupuoleltaan tyttö ja sai nimekseen Andromeda. Vastasyntynyt nimettiin kaunotarta esittävän tähtikuvion mukaan, ja ilmeisesti tyttö ottikin asian heti vakavasti: Hän nimittäin syntyi valmiiksi meikattuna ja kulmat nypittyinä kuin kunnon lady ainakin.

Andromedan synnyttyä rahat olivat jälleen tiukilla ja Berenice päätti, että hänen oli aika hankkia töitä. Politiikka kiinnosti, joten tuore äiti päätyi lobbaajaksi 504 simoleonin päiväpalkalla. Palkka ei ollut kovin suuri, mutta kaikki raha oli yksinhuoltajaperheeseen tervetullutta, ja ainahan voisi tavoitella ylennyksiä ja palkankorotuksia.

Berenicen kuluttaessa päivät työpaikalla Andromeda kasvoi huimaa vauhtia. Hänestä kuoriutui söpö ilkikurinen taapero, jonka velmuilta jekuilta ei kukaan tai mikään pystynyt pakenemaan - vaikkei leikkisyyttä tavanomaista enempää tytöllä muka olekaan. Horoskoopiltaan Andromeda on kalat ja luonteeltaan äitinsä tavoin hyvin ujo. Siisteys taitaa kuitenkin olla isältä peräisin, Berenice nimittäin on toisinaan melkoinen sottapytty.

Eräänä iltana kesken yöunien Berenicekin havahtui Andromedan kasvuun. Hän kiirehti yöpukusillaan opettamaan uneliaalle tyttärelleen taitoja, ja Andromeda osoittautuikin oikeaksi luonnonlahjakkuudeksi unissapuhumisen suhteen.

Varsin uneliaaksi tapaukseksi Andromeda osoittautuikin. Mikäli hän ei nukkunut pinnasängyssään, hän leikki, kujeili tai harjoitti taitojaan samalla kuorsaten. Ainoastaan täysin nukkumiseen keskittyessään tytön kuorsaus lakkasi, muutoin hento tuhina ja rohina säesti Andromedan päivätouhuja katkeamatta.

Nukuttuaan tarpeeksi Andromedan olikin jo aika kasvaa lapseksi ja jättää tuhiseminen yöunille.
Ulkonäöltään tyttö on melko tavalla äitinsä kaksoisolento, edes isänsä vaikuttavaa nenää hän ei perinyt. Berenicen mielestä asia on hyvä niin - mitä vähemmän Andromeda muistuttaa isäänsä, sitä vähemmän on todennäköisyyttä sillä, että Gabriel joskus tunnistaisi tämän tyttärekseen.

Andromedan synttäreiden ja Berenicen saaman ylennyksen sekä muhkean bonuksen kunniaksi äiti ja tytär päättivät suunnata keskustaan aikaa viettämään. Mikä parantaisikaan päivää vielä entisestään enemmän kuin shoppailu?

Paikallisesta sekapuodista mukaan tarttuikin monia toinen toistaan hienompia vaatekertoja. Berenice oli päättänyt, että oli aika heittää roskikseen rumat vanhat rätit ja laittaa koko vaatevarasto uusiksi.

Herttainen Andromeda esitti myös oman toiveensa äidilleen. Sama asia oli käynyt useampaan otteeseen myös Berenicen mielessä, mutta sen toteuttamista oli silti harkittava tarkoin. Olisiko heillä rahaa, aikaa, innostusta ja halua tarpeeksi?

No, tämän leikkisän suloisuuden huomatessaan Berenice päätti, että heillä ehdottomasti oli kaikki edellytykset asian suhteen. Andromeda halusi kissan, Berenice halusi kissan, kissa halusi kodin ja kissa oli ihana - mitä sitä sen enempää enää miettimään? Raha-asiat hoituisivat aina jollakin tavalla kuitenkin.
Päätöksen tehtyään tämä ihastuttava naaraskissa liittyi Norman perheeseen ja sai nimekseen Grindylowin. Grindylow, tuttavallisempin Grindy, on luonteeltaan Andromedan tavoin kalat.

Shoppailureissun onnistuttua yli odotusten Berenice kertoi illalla tyttärelleen unelmastaan. Punainen lämmin talo, puutarha, rauhallinen naapurusto sekä erilaisia vuodenaikoja... Kaupunki, jonka ilmastoa eivät myrkkykaasut ja muut olleet vielä tuhonneet.
Andromedan ihmetellessä, oliko sellainen muka jossakin vielä mahdollista, Berenice mainitsi ensimmäisen kerran vuosiin Leutolaakson. Siellä hän oli aikoinaan viettänyt nuoruutensa, ja nyt hän kaipasi sinne takaisin. Sukua siellä tuskin enää asui, olivat muuttaneet muualle, aivan kuten Berenice itsekin aikoinaan... mutta Vuorilehdontielle hän kaipasi, ja sinne hän oli päättänyt Andromedan ja Grindylowin kanssa muuttaa.

Kommentoida saa ja pitää. <:

Osa 1: Rikkaruohoista kampuselämää

2007-02-27T03:56:00+02:00

Hei ja tervetuloa seuraamaan Norman simsukua. Edellisen legacysukuni, Brocchin, menehdyttyä aloitin tämän uuden.

Tämäkin siis on jonkinlainen legacy - pisteitä en taida jaksaa laskea, mutta muuten pyrin noudattamaan legacy challengen sääntöjä ainakin kohtalaisesti. Koodeja en siis käytä jne. <: Pelistäni kuitenkin löytyy teiniraskaushack, joten simini saattavat esimerkiksi saada lapsia myös teini- sekä nuori aikuisaikoinaan.
Ja pahoittelen tämän osan osittain karmeaa kuvanlaatua, ongelman pitäisi olla poistunut seuraavaan osaan mennessä.

Tämän ulkoasun löysin Sivujen Pohjalla -blogista, josta siis löytyy vapaasti käyttöön kopioitavia ulkoasuja. Tämä vain on mielestäni niin kovin nätti, että oli pakko ottaa, vaikka ehdin sinisävyisen kuuranhelmiulkoasun itsekin aiemmin tätä varten tehdä. <:

Mutta nyt, Norman suvun perustajatar Berenice saanee huomion. ^^

- Ramelle L.

Tämä tässä on Norman legacysuvun aloittaja, nuori aikuinen nimeltään Berenice. Hän on suosiotavoitteinen rapu, jonka elämäntoive on tulla kaupunginjohtajaksi. Berenice on kuitenkin luonteeltaan melkoisen ujo, joka asettaa suosiotavoitteiselle neidolle tavallista enemmän haasteita. Ujoutta ei aina ole niin helppo voittaa, mutta ainakin Berenice on valmis edes yrittämään.
Mahdollisia ihastuksenkohteita vilkuillessa tämä nainen kiinnittää erityisesti huomionsa kuntoon sekä ruskeisiin hiuksiin. Mikäli puolisoehdokas taasen sattuu löyhkäämään, ei Berenice kauaa paikalla viihdy...

Koska sekä menneisyytensä että entisen sukunsa taakseen jättäneellä opiskelijaparalla ei yliopistoalueelle saavuttuaan ollut montaa sataa simoleonia rahaa, hän joutui tyytymään opiskelija-asuntolaan.
[Pahoittelen tuota vihreää 'kristallia'...]

Kovin kummoiseen huonesisustukseenkaan Berenicellä ei varaa ollut, vaan neito nukkui ja istuskeli tyynen rauhallisesti huoneensa lattialla olevalla patjalla. Piristykseksi huoneessa oli myös Berenicen aikoinaan lahjaksi saama värikäs maalaus sekä ohimennen puiston lammesta poimittu lumpeenlehti. Valtava päiväkirja paikalta löytyi myös - Berenice kun ei halunnut unohtaa hetkeäkään uudesta elämästään, vaan halusi kirjoittaa aivan kaiken muistiin.

No, päiväkirjansa lisäksi opiskelijatar joutui luonnollisesti kirjoittamaan muutakin. Esseitä, tutkielmia, lopputöitä... Onneksi asuntolan oleskeluhuoneesta löytyi edes tietokone opiskelua helpottamaan.

Hyvää kuntoa arvostavana naisena Berenice halusi toki opiskelun lomassa huolehtia myös omasta kunnostaan. Koska päivisin opiskelu vei enemmän aikaa, fiksu tyttö ajoitti juoksulenkkinsä iltahämäriin. Silloin ei, onneksi, hänen tavanomaisella kulkureitilläänkään ollut aivan yhtä paljon liikennettä kuin päivisin, joten pienet hajupilvetkään eivät häirinneet niin kovasti.

Sen lisäksi, ettei iltaisin ja öisin tavannut lenkkipoluilla yhtä paljon väkeä, oli kauniilla yötaivaallakin osuutensa Berenicen suosimiin kunnonkohennusajankohtiin. Crystal Springin kaupungin yliopistokampuksen taivas oli öisin lumoava - lukuisia tähtiä, kuu, haaleita pilvenhattaroita sekä romanttisia tähdenlentoja.

Valitettavasti simeille, jotka valvovat sekä päivät että yöt, saattaa helposti tulla pienoisia hereillä pysymiseen liittyviä ongelmia. Valmistautuessaan päivän rientoihin ja syödessään aamupalaa Berenice usein nukahti kesken kaiken. Herättyään hän ei yleensä ollut kovinkaan ilahtunut, sillä munakkaaseen tahriintuneet kasvot eivät olleet aivan sitä, mitä hän ulkonäöltään toivoi.

Onneksi joinakin aamuina asiat sujuivat paremmin, ja asuntolakämppikset auttoivat Bereniceä pysymään hereillä - vaikka sitten koko ajan maljoja kilistelemällä.

Toisen opiskeluvuoden päätyttyä Berenice tunsi itsessään hienoisia muutoksia. Hän oli lopen kyllästynyt hakemaan seuraa tai hyväksyntää, eikä tuntenut itseään enää tippaakaan suosiota hamuavaksi. Syy siihen olikin yksinkertainen - asuntolassa asuminen oli saanut ujon naisen silmät avautumaan ja ymmärtämään, ettei aivan kaikista ollut kampuksen suurimmiksi suosikeiksi. Huokaisten Berenice huomasi suosiotavoitteensa olevan mennyttä: tilalla oli nyt perhetavoite ja elämäntoiveena terästitaaninaisen ammattiin pääseminen.
Vielä vuoden ajan asuntolan menoa katseltuaan Berenice kyllästyi lopullisesti siihen, että pihakin muistutti enemmän rikkaruohotarhaa kuin asuntolan puutarhaa, ja päätti muuttaa omilleen.

Paljoon ei Berenicellä vieläkään varaa ollut, mutta yliopistolta hyvien arvosanojen vuoksi saadut stipendirahat auttoivat paljon. Hän muutti pienikokoiselle tontille somaan pieneen vihreään taloon, jolla sijaitsevasta nurmesta ja puusta hän vannoi pitävänsä paljon parempaa huolta kuin kukaan oli asuntolan pihasta pitänyt.

Suosiotavoite oli kuitenkin jättänyt Bereniceen pieniä rippeitä periaatteistaan, ja nainen päättikin ensimmäisen yksinäisen yön talossa vietettyään perustaa osakunnan. Kun osakuntakeskuksesta myönnettiin lupa ja toivotettiin onnea, Berenice nimesi osakuntansa Coma Berenices -nimiseksi erään tähtikuvion mukaan ja haki kampukselta talon seinälle juhlintaa tarkoittavan tunnuksen.

Uudessa asuinpaikassaan Berenicen suosikkiajanviettopuuhiin kuului entisten lisäksi myös tikanheitto. Tikkaa heittäessään hän usein mietti, kenet haluaisi osakuntansa seuraavaksi jäseneksi.

Ja kyllähän Berenice lopulta vastauksenkin keksi. Hän kutsui eräänä iltana luokseen pizzalle entisen asuntolatoverinsa Gabriel Karnilan, miehen, jonka kanssa hän oli asuntolassa parhaiten ystävystynyt. Vaikka Gabriel tuntuikin aluksi olevan enemmän kiinnostunut Berenicen kirjoista kuin osakunnan asioista, hän kuitenkin ilahtui ehdotuksesta ja lopulta muutti taloonkin.

Gabrielin osakuntaan muuttoa ystävykset siirtyivätkin lopulta, molempien yllätykseksi, juhlistamaan makuuhuoneen puolelle. Vaikka Berenice ei varsinaisesti haaveillutkaan tulevaisuudesta Gabrielin kanssa, ei kai yksi yhdessä vietetty hauska yö paha asia olisi.

Ja, noh, eihän se yö paha juttu ollutkaan, mutta seuraava aamu oli. Gabriel halusi yllättää Berenicen tuomalla hänelle aamiaisen sänkyyn, mutta onnistuikin vahingossa sytyttämään tulipalon. Omatoiminen mies kyllä sekä sammutti että puhdisti aiheuttamansa tuhot itse, mutta yllätys meni pieleen, kun nukkumassa ollut Berenice heräsi liekkien aiheuttamaan kuumuuteen ja ääniin.

Liekö ollut tulipalolla tai juhlimisella syytä asiaan vai ei, mutta palon jälkeisen päivän Berenice voi pahoin. Kylmä ja kova lattia sekä pönttö tulivat varsin tutuiksi, kun hän yökkäili nelinkontin kylpyhuoneen lattialla.

No, pian se syy pahoinvointiin selvisikin - sekä ilokseen että surukseen Berenice huomasi olevansa raskaana. Opiskeluaikainen raskaus ei ollut ollut perhetavoitteesta huolimattakaan hänen suunnitelmissaan, eikä myöskään se, että hänen esikoisensa isä olisi mies, jonka kanssa hänellä ei ollut suuria haluja perustaa perhettä.

Gabrielille raskaudesta kertomista Berenice ei kuitenkaan ehtinyt kauaa murehtia, kun jo valmistui yliopistosta laudaturin arvosanalla. Ensin juhlat, sitten murehdinta, hän päätti ja kutsui hymyillen paikalle muutamia tuttaviaan.

Juhlat äityivät jopa niin riehakkaiksi, että kaikki tuntuivat suutelevan kaikkien kanssa: Berenicekin vietti helliä hetkiä lehtorinsa seurassa.

Juhlien loppupuolella muutaman ilotulitteen sytyttämisen jälkeen tunnelma ei kuitenkaan enää ollut yhtä hyvä kuin aiemmin. Berenice sai kasvoilleen viallisesta ilotulitteesta ja lopulta hänen mieleensä putkahti jälleen ajatus siitä, että pian hän joutuisi selittämään raskautensa Gabrielillekin ja loppujen lopuksi jonkin ajan päästä jo huolehtimaan, mahdollisesti yksin, vastasyntyneestä lapsesta.

Kun se aika sitten oikeasti koitti, hetki, jolloin Berenicen oli jätettävä yliopistoelämä lopullisesti taakseen ja kasvettava aikuiseksi, hän kuitenkin ajatteli tilannettaan jo positiivisesti. Gabriel vaikutti onnelliselta kampuksella, huolettomana vielä opiskelujaan jatkaessa, joten ehkä olisikin parempi, mikäli Gabriel ei koskaan saisi lapsestaan tietää. Kumpikaan heistä ei tuntunut haluavan lopullista suhdetta toisen kanssa, ja mikäli Gabriel joskus Bereniceltä kysyisi, hän voisi joko kertoa totuuden - tai väittää isäksi jotakuta toista.
Ja mikä se sellainen perhetavoitteinen olisi, joka ei vauvan kanssa pärjäisi...

Kommentteja saa laittaa sitten ihan vapaasti. ^^