Lisäksi tämä naapurustosta toiseen muutto toi mukanaan hienoisia muutoksia - Berenicen elämäntoive nimittäin vaihtui itsestään terästitaaninaisesta 20 koiran- tai kissanpennun kasvattamiseen. Pahus. :/
- Ramelle L.
Vuorilehdontie, jolla Berenice itse oli aikoinaan lapsuutensa sekä nuoruutensa viettänyt, ei ollut muuttunut paljoakaan. Taloja oli hieman entistä harvemmassa (ilmeisesti ihmiset kaipasivat enemmän jatkuvaa kesäsäätä, eivätkä arvostaneet puhdasta ilmastoa enää juurikaan, ja sen tähden muuttivat pois esimerkiksi Crystal Springin tapaisille asutusalueille), mutta Berenicen kannalta se oli vain hyvä asia. Kun tonteilla ei ollut juurikaan kysyntää, oli helpompaa saada vähäisillä rahavaroillakin miellyttävä, asuinkelponen tontti.
Ensimmäiseksi muuttotavarat sisään kannettuaan Berenice kiirehti soittamaan Leutolaakson puutarhakerhon edustajalle. Puutarhakerholaisilla oli tapana tietää yhtä jos toistakin laakson tapahtumista, ja useamman vuoden poissa oltuaan Berenice tahtoi suunnattomasti tietää, miten Leutolaakson asiat nykyään pyörivät - ja ennen kaikkea tietysti, mitä hänen suvulleen kuului. Berenicen vanhemmat olivat nimittäin vastustaneet aikoinaan tyttärensä opiskelemaan lähtöä niin paljon, että olivat katkaisseet välit kokonaan. Vastaus kuitenkin onneksi oli Bereniceä miellyttävä: hänen sukunsa oli muutamaa vuotta aikaisemmin muuttanut pois, eikä kukaan tuntunut tietävän minne. Jonkinlaisista veroista ja aloista he olivat lähtiessään mutisseet, muttei siitä kukaan ollut minkäänlaista tolkkua saanut.
Muuttoiltana Andromeda tunsi innostuksestaan huolimatta itsensä hyvin jännittyneeksi. Seuraavana päivänä hän menisi ensimmäisen kerran kouluun tässä vieraassa laaksossa, jossa hän ei tuntenut juuri ketään ja josta hän ei edes tiennyt juuri mitään. Tytärtään rauhoitellakseen Berenice päätti lukea tälle muutaman luvun Leutolaakson perinnesadusta, ja Andromeda tunsikin pian olonsa hieman paremmaksi.
Puutarhakerhon edustajan, Tytin, laitettua sana Berenicen paluusta kiertämään, vierailijoita saapui pian turhankin paljon. Kaikki olivat innostuneita kuuntelemaan juttuja muun maailman menoista sekä antamaan omia ehdotuksiaan sisustuksen suhteen. Berenicen topuutellessa vieraitaan selittäen jotakin rahasta, nämä suuntasivat talon vessaan ja ilmoittivat, että se ainakin oli laitettava täysin uusiksi. Esimerkiksi tapettien tilalle olisi ehdottomasti vaihdettava seinäkaakelit, ja pöntönkin voisi vaihtaa kotoisammaksi ja...
Saatuaan yli-innokkaat (ja täysin tyypilliset) leutolaaksolaiset ulos talostaan Berenice soitti laakson mukavimmalle lastenhoitajalle. Nauraen he muistelivat aikoja, jolloin vanha nainen oli hoitanut itse Bereniceä, ja sopivat, että nainen tulisi katsomaan Andromedan perään aina kun tarve sitä vaatisi.
Andromeda oli ollut alusta alkaen haltioissaan Leutolaaksoon muuttamisesta, ja hienoinen alkujännityskin oli tiessään heti ensimmäisen koulupäivän jälkeen. Leutolaakson muut lapset olivat melko kivoja, ja kun opettajakin antoi hänelle muutaman koulutunnin jälkeen jo kympin, ei nuori tyttö muuta osannut toivoakaan.
Ja nuoren tytön hyvä mieli vain kohosi entisestään, kun kotiovesta sisään astuessa hän huomasi paikalla jo odottavan lastenhoitajan - joka kannatteli käsillään herkullisen näköistä kermakakkua. Äiti teki selvästi oikean lastenhoitajavalinnan, Andromeda miettikin ilahtuneesti.
Kakkua jäikin illaksi asti, ja Berenicen tultua töistä äiti ja tytär herkuttelivat opintoasioista keskustellen. Andromeda kertoi ylpeänä äidilleen saaneensa koulussa täyden kympin arvosanaksi ja lisäsi sitten ujosti, että haaveili pääsevänsä yliopistoon sitten aikanaan. Berenice oli tyytyväinen tyttäreensä ja kertoi, että hän oli itse yliopistoaikanaan perustanut oman osakunnan, Coma Berenices -nimisen. Pian hän antoikin hymyillen suostumuksensa siihen, että Andromeda aikoinaan yrittäisi päästä samaan osakuntaan - mikäli se vain vielä olisi toiminnassa.
Talon ihmisväen suunnattua peteihinsä nukumaan, huomasi juuri kauneusuniltaan herännyt Grindylow keittiötasolla houkuttelevasti odottavan kakunlopun. Nopeasti kissa omaksui kissoille tyypillisen ajattelutavan - Jos pidän siitä, se on minun, Jos näin sen ensin, se on minun, Jos se on tassuissani, se on minun, Jos se näyttää kuuluvan minulle, se on minun - ja hyppäsi herkuttelemaan. Kyllähän ihmisten pitäisi muistaa, että kissalle aina kerma kelpaa, joten syyttäkööt itseään.
Aamulla kokeiltuaan turhaan toisia kissamaisia ajattelutapoja - Kehräämällä selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta sekä kissa on viaton, vaikka se olisi todettu syylliseksi - Grindylow joutui kuitenkin korvaamaan kakkutekosensa. Berenice nimittäin ilmoitti kissanaaraan töihin, viihdeuralle statistiksi.
Muuton jälkeen Berenice oli alkanut havaita itsessään uudenlaisia piirteitä. Hänen kiinnostuksensa eläimiin ja niiden kasvattamiseen oli kasvanut yllättäen, eikä nainen voinutkaan vastustaa kiusausta hankkia löytöeläintalosta toinen kissa - tällä kertaa pentu.
Sateisena alkukesän iltana kaivattu pentukissa sitten saapuikin. Tumma ja vastustamattoman suloinen urospentu sai nimekseen Bowtruckle, ja sekin on Grindylowin tapaan horoskoopiltaan kalat.
Bowtruckle kotiutuikin Norman taloon hyvin nopeasti. Aina kuin Berenicen ja Andromedan lukuisilta silityksiltä ehti, se suuntasi Grindylowin viereen ruokakuppia tyhjentämään. Talon vanhemmalla kissallakaan ei ollut mitään nuorempaa tulokasta vastaan, vaan se otti ennemminkin tehtäväkseen huolehtia pikkuisesta.
Kissanhoidon lomassa oli pian Andromedan aika kasvaa. Kesän paahtava aurinko oli vaalentanut tytön hiuksia hieman, ja koska kuumuus todellakin oli hetkittäin lähes ahdistavaa, hän päätti leikata tukkansa lyhyemmäksi. Samalla Andromeda alkoi katsella vastaantulevia miehiä hieman erilaisella tavalla kuin ennen: kukaties se unelmien mies tulisikin vastaan kotikujilla! Miehiltä Andromeda edellytti vaaleita hiuksia, eikä vampirismikaan pahitteeksi olisi. Punatukkaiset äijät sen sijaan saisivat pysyä poissa tieltä, niitä tämä tietotavoitteinen neito ei montaa kertaa vilkaisisi.
Teiniys tuo useimmille mukanaan huolet ulkonäöstä, eivätkä ne Andromedaakaan ohittaneet. Monta kertaa päivässä tyttö suuntasi kulkunsa peilin eteen tarkistamaan, ettei kesän kuumuus vain ollut sulattanut vaivalla tehtyjä meikkejä pois. Tietotavoitteinenkaan ei halua esiintyä julkisesti ripsivärit poskilla!
Kesäöisin onneksi oli hieman viileämpää kuin päivisin, eikä silloin tarvinnut vahtia aivan yhtä usein meikkejäkään. Oli tosin myös melko epätodennäköistä, että joku komea mies sattuisi keskellä yötä kävelemään Vuorilehdontietä pitkin (keskustan bailupaikat kun sijaitsivat ennemminkin Mansikkamäen suunnalla), joten pienet leikkimieliset nahistelut äidin ja tyttären kesken vain paransivat iltatunnelmaa.
Kommentoida saa yhä. Pienikin kommentti piristää ja innostaa jatkamaan legacya nopeammin. ^^
Kommentit