Ajattelin tehdä tässä linkkisiivouksen ja poistaa linkityksistä ne tarinat, jotka ovat keskeytyneet tai pudottaneet Norman omista linkeistään. Mikäli joku aiemmissa kommenteissa linkitystä pyytänyt ja tällä hetkellä linkittämättä oleva vielä sitä haluaa, se kyllä sopii, jos vain ilmoitat yhä sitä tahtovasi mielellään tämän osan kommenteissa! (: Uusia linkityksiä otetaan myös vastaan.
Lukuiloa toivottavat myös nämä kaksi, jotka ovat osasyyllisiä siihen, että tekemiseni ovat suuntautuneet viime kuukausien aikana paljolti kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen. Näistä herraskissoista punaisempi tapaus on muuten Leo Minor nimeltään..! (:
- Ramelle L.
Yliopistokampukselle saavuttuaan Leo Minor ja Rigil Kent olivat melko erilaisissa tunnelmissa. Leo olisi halunnut keskittyä juhlimiseen, kasvomaalauksia rakastavien tyttöystäväehdokkaiden löytämiseen sekä siinä sivussa opiskeluunkin, mutta Rigilin mielestä heidän ensisijaisen tavoitteensa kuului olla Coma Berenicesin osakuntaan pääseminen.
Kohtalo oli myötämielinen Rigilin toiveille, ja osakuntaan pääsy järjestyi nopeammin kuin poika itse oli odottanutkaan. Paljastui, että osakunnan sen hetkiset jäsenet olivat saaneet opiskelijaelämästä ja ilmaisesta pizzasta tarpeekseen, ja halusivat mahdollisimman pian tilalleen kenet tahansa osakunnasta huolehtimaan. Kuten arvata saattaa, Rigil raahasi itsensä ja veljensä samantien Coma Berenicesin pihamaalle ja muutamassa päivässä he jo olivatkin tontin uudet asukkaat.
Siinä missä Rigil muuton jälkeen keskitti tavoitteensa uusien ihmisten tapaamiseen sekä perhosten keräilyyn, Leo huomasi pitävänsä osakunnan rahapuupiilosta vähintäänkin yhtä paljon kuin kasvomaalauksista. "Kuka väittikään, etteivät rahat muka voisi kasvaa puussa? Typerys", Leo Minor ajatteli ja keräsi hyvillä mielin simoleonit taskuunsa.
Simoleoneille tulikin pian käyttöä, kun veljekset hoksasivat toistensa olemattomat kokkauskyvyt. Rigil Kent oli kuullut, että kampuksen kiinalaisen ravintolan lähettinä toimi melkoisen näpsäkkä pakkaus, ja koska kavereiden mukaan ruoassakaan ei ollut mitään kummempaa vikaa, Norman nuoret päättivät koettaa onneaan helpon aterian suhteen.
Leo ja Rigil saivat kuitenkin huomata pian, ettei helpoin tie aina ollutkaan se paras mahdollinen vaihtoehto. Ravintolan ruokalähetti suosi samanlaista hiustyyliä kuin heidän jo edesmennyt isoäitinsä, ja kiinalainen ruoka oli tavalliseen kotiruokaan tottuneille pojille hieman turhan erikoista.
Leo Minor sai syötyä annoksensa loppuun ja nälkänsä tyydytettyä, mutta Rigil Kentillä ei ollut aivan yhtä hyvä tuuri. Kuluttaessaan loppuillan läheisissä tunnelmissa vessanpöntön kanssa Rigil vannoi, ettei enää ikinä koskisi puikollakaan - varsinkaan syömäpuikolla - kiinalaisten ravintoloiden ruokiin. Ehkä olisi aika opetella kokkaamaan... tai liittyä jonon jatkoksi kampuksen ilmaista pizzaa odottavien seuraan.
Saatuaan vatsansa kuntoon Rigil päätti keksiä itselleen jotakin tekemistä ja hankkia siinä sivussa myös vessanpönttöä kauniimpaa seuraa. Hän ei ollut vielä valinnut pääainettaan, mutta rajannut vaihtoehdot kahteen. Hän halusi tulla jollakin tavalla tunnetuksi tulevaisuudessa - esimerkiksi vaikkapa kirjailijana tai näyttelijänä, tai miksei vaikkapa tähtien keskuudessa arvostettuna maskeeraajana!
Komean ja taidoillaan alati kehuvan Rigilin oli helppoa löytää kampukselta meikattavaksi ja laitettavaksi jos jonkinlaisia kaunottaria, mutta käsittelystä tyytyväisenä poistuvat naiset olivatkin sitten harvemmassa. Jostakin syystä muut opiskelijat eivät oikein arvostaneet Rigilin näkemyksiä hurmaavista kampauksista ja meikeistä.
Rigil ei kuitenkaan luovuttanut, ja päätti tarjota palveluksiaan vielä yhdelle neitokaiselle. Nainen oli nimeltään Pamela Turve ja hetken jutustelun jälkeen Rigil huomasi, että tässä oli tyttö, jonka seurassa voisi viihtyä pidempäänkin.
Meikkaus ei kuitenkaan sujunut taaskaan aivan niin hyvin kuin Rigil ja Pamela olivat toivoneet, mutta poika päätti yrittää korjata asian mainitsemalla, että oli oikeastaan tarkoittanutkin tehdä juuri tällaisen meikin - tai oikeammin kasvomaalauksen. Ja no, olihan ainakin kampaus onnistunut melko hyvin.
Kun silmiään pyörittelevä Pamela suuntasi pois Coma Berenicesin tontilta, kiinnitti räiskyvän värinen kasvomaalaus Leo Minorin huomion. Kesken pallonheiton tämä päätti juosta Pamelan kiinni ja esittäytyä - kuka ties hän vihdoinkin oli löytänyt ihmisen, joka arvosti kasvomaalauksia ja maskeja samalla tavoin kuin hän itse?
Ennen tarkempia johtopäätöksiä ja suunnitelmia oli Leon kuitenkin vielä tarkistettava muut tärkeät kohdat ja ruumiinosat. Pamela ei ollut ollut moksiskaan, kun Leo oli yllättäen kehunut Rigilin aikaansaamaa maalausta ja kutsunut naisen rahapuupiiloonsa, eikä rintavarustuksen tarkka ihailukaan naista häirinnyt.
Sen sijaan takapuolen koskettelu ensimmäisen yhteisen tanssin parissa oli Pamelalle liikaa. Leo Minor oli kuitenkin ehtinyt jo todeta, että kasvojen maalauksen lisäksi myös Pamelan vartalo oli vallan miellyttävä ja sopiva, ja hetken lepyttelyn jälkeen nainen oli jo unohtanut Leon sopimattoman käytöksen.
Seuraavina viikkoina Leo Minorin ja Pamelan välit lämpenivät entisestään. Olipa sää millainen tahansa, heidät saattoi illan hämärtyessä löytää Coma Berenicesin osakuntatalon kuistilta hellittelemässä toisiaan. Ilman viiletessä vaatteita oli enemmän...
...ja talven lämmetessä kevääksi ja kesäksi oli kuisti vaihtunut makuuhuoneeksi ja talvivaatteet vähentyneet alusvaatteiksi.
Leon ja Pamelan suhteen syvennettyä, oli Leo lopulta kutsunut Pamelan osakunnan jäseneksi ja pian talon asukkaaksikin. Ja vaikka nainen ei ollutkaan tuonut mukanaan Leon salaa toivomia miljoonia simoleoneja, oli rakastetun vieressä nukkuminen sekin silti jotain.
Vaikka Leo Minoria ja Pamelaa yleisesti pidettiinkin kampuksen suloisimpana pariskuntana, löytyi alueelta myös joku, jolla oli jotakin heitä vastaan. Rigil Kent oli aluksi yrittänyt niellä pettymystään katsellessaan veljensä ja Pamelan onnea, mutta lopulta, ihastuksen päivä päivältä kasvaessa, Rigil tiesi että jotakin olisi tehtävä ja pian.
Kun Rigil eräänä päivänä odotti kylpyhuoneessa suihkuvuoroaan ja katseli itsensä palelluttaneen Leon peseytymistä, hänen ajatuksensa alkoivat muodostua suunnitelmaksi. Mikäli se ei toimisi, ei asialle voisi enää mitään, mutta aina kannattaisi edes kokeilla... Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua, Rigil muisteli vanhaa sanontaa ja tunsi toiveikkaan hymyn kohoavan kasvoilleen.
Jo samana iltana Rigil pyysi pizzanhakumatkalla Pamelaa jäämään hetkeksi kanssaan puutarhaan. Hänen suunnitelmanaan oli paljastaa Pamelalle veljensä pakkomielteinen ihastus kasvomaalauksiin ja muiden ihmisten, kuten erään entisen tyttöystävän, epäreilu kohtelu. Ja no... aikoi Rigil myös siinä sivussa ohimennen vihjaista, että oli mahdollista, että Leo Minor piti naisesta vain tämän kasvomaalausten tähden.
Kun Rigil sitten vihdoin pääsi kertomuksensa loppuun, Pamela tunsi olevansa kertakaikkisen hämmentynyt. Leo Minor oli kuin olikin aina vannottanut häntä loihtimaan kasvoilleen edes jonkinlaisen upean naamion tai maalauksen ja pitänyt jopa Rigilin aikaansaamaa lapsekasta meikkausta lumoavana.
Selvittääkseen, oliko Rigil Kentin sanoissa tippaakaan totuutta, Pamela suuntasi kylpyhuoneeseen. Pestyään kasvoiltaan tökerön maalauksen hän siisti kasvonsa tavanomaisella arkimeikillään ja suuntasi sitten osakunnan oleskelutiloihin jututtaakseen hieman Leo Minoria.
Kun Leo näki Pamelan tavallisessa meikissä ja ilman kasvomaalausta, hän suuntasi tyttöä vastaan. Ihmeissään ja närkästyneenä Leo kysyi, miksi Pamela oli mennyt tuhoamaan kasvoiltaan kaiken sen loiston ja kauneuden, minkä aistikkaat kasvomaalaukset toivat lumoavalla tavalla esiin.
Pamela ei suinkaan ollut ilahtunut Leon sanoista, eikä varsinkaan suunnannut takaisin peilin ääreen hahmottelemaan kasvoilleen uutta maalausta, jota sitäkin Leo ennätti ehdottamaan. Tulinen tyttö oli saanut tarpeekseen ja uskoi silmänräpäyksessä Rigilin sanat todeksi. Salamana hän nappasi läheiseltä pöydältä vesilasin ja kumosi sen päin Leo Minoria.
Pamelan reaktiosta äkämystynyt Leo Minor päätti, että koska yliopistoltakin löytyi noin eriskummallisia simejä, jotka vähättelivät kasvomaalausten ja maskien merkitystä, oli aivan sama jättää opinnot kesken. Hän muuttaisi pois, johonkin kauas, ja etsisi vielä jostain sen unelmiensa naisen.
Leo Minorin lähdettyä ja jätettyä yliopistokampuksen kokonaan, Rigil Kent suuntasi huomionsa lohdutusta kaipaavaan Pamelaan. Hiljalleen luottamus heidän välillään kasvoi, ja Rigil huomasi pitävänsä tytöstä aina vain enemmän. Ehkäpä Pamelakin vielä joskus voisi pitää hänestä?
Kun Rigilin opinnot lähestyivät loppuaan, hän alkoi olla jo melko luottavaisin mielin Pamelan suhteen. He olivat viettäneet kymmeniä hauskoja iltoja, kulkeneet kampuksen ja stadin yökerhoissa ja jopa kylpeneet yhdessä osakuntatalolla.
Pamelan mietteet kulkivat kuitenkin toisia polkuja. Hänellä olisi ollut vielä kaksi vuotta biologian opintoja jäljellä, mutta kaikki sotku Leon, Rigilin ja osakunnan välillä oli ajanut hänet huonommille teille. Esseiden tekeminen oli tuntunut turhalta, samoin kuin lopputyöhön keskittyminen - ja nyt hänet oli erotettu yliopistosta! Rigilistä oli tullut Pamelalle jo enemmän kuin vain hyvä ystävä, eikä hän olisi halunnut tämän saavan tietää surkeista tuloksistaan. Mutta kuinka hän selviäisi tämän juhlista iloisesti hymyillen, kun oli oikeasti kaikkea muuta kuin onnellinen?
Juhlien aikana Pamela ei saanut sanotuksi sanaakaan, ja Rigil oli ihmeissään ystävättärensä alakuloisesta hiljaisuudesta. Uteluihin Pamela oli vain hymyillyt tyynnyttävästi ja väittänyt, että kaikki oli hyvin, vaikka Rigil oli selvästi nähnyt tytön pyyhkivän silmäkulmistaan valuvia kyyneleitä.
Kaikkien juhlien ja aikakausien on kuitenkin loputtava joskus, ja niin Rigilinkin oli lopulta poistuttava yliopistoalueelta juhlien tultua päätökseensä. Ennen lähtöään hän oli kuitenkin vannottanut Pamelaa vierailemaan usein kampuksen ulkopuolella Leutolaaksossa, hänen luonaan. Eiväthän he tahtoneet rikkoa sitä kaikkea, mitä heidän välillään oli vain sen takia, että toisella heistä oli vielä opiskeluvuosia jäljellä. Pamela oli myönnellyt alakuloisesti hymyillen, ja miettinyt ajatuksissaan, että ehkä he tapaisivat uudelleen pikemmin kuin Rigil Kent uskalsi edes odottaa. Olisihan hänen joskus erottamisestaan kerrottava...
Kommentoida saa...
