Koska pienestä Leutolaaksosta ei löytynyt sopivia puitteita yliopistolle, oli Andromedan suunnattava äitinsä tavoin kauas Crystal Springiin saakka opiskelemaan.
Kyseisen alueen ilmasto oli vuosien saatossa heitellyt paljon, mutta Andromedan onneksi tilanne oli jo paranemaan päin. Berenicen yliopistoaikojen jatkuva kesän lämpö oli viimein näyttänyt merkkejä viilenemisestä, joten astuessaan tunteja kestäneen matkan jälkeen taksista ulos kampuksella Andromeda oli tyytyväinen, kun oli muistanut pakata mukaan muutakin kuin hellevaatteita.
Todettuaan asuntolan olojen olevan opiskelun sujumisen kannalta melkoisen epävakaat, Andromeda muisti äitinsä perustaman osakunnan. Pienten tiedusteluretkien jälkeen hän totesi Coma Berenices -osakunnan olevan kyllä yhä elossa, joskaan ei kovin kummoisissa voimissa. Jäseniä oli nykyisin vain yksi, oudohkolta vaikuttava sekä kummallisiin vaatteisiin pukeutuva mies, joka Andromedan mielestä olisi sopinut iältään ennemminkin yliopiston lehtoriksi kuin opiskelijaksi.
Erikoisiin vaatteisiin pukeutuminen ei ollut kyseisen miehen, Gabrielin, ainut omituinen puoli. Hänellä oli tapanaan ihmetellä Andromedan etäisesti tutun näköistä ulkonäköä ja tytön osakunnan jäseneksi hyväksyttyään päätti itse lähteä samantien pois. Taksiin poistuessaan Gabriel höpisi jotakin sekavaa entisestä tyttöystävästään ja tämän mahdollisesta raskaudesta, eikä Andromeda voinut kuin ihmetellä: Saattoiko yliopisto tosiaan saada joidenkin pään näin sekaisin?
Valittuaan sitten kirjallisuuden pääaineekseen ja vaihdettuaan aikaisemman, juhlimisesta kertovan osakuntatunnuksen estetiikkaa merkitsevään, Andromeda alkoi hiljalleen ymmärtää omituisen miehen käytöstä. Opiskelu ei toden totta ollut aivan helppoa, vaan lähestyvät lopputyöt ja -kokeet tuntuivat vainoavan viattomia opiskelijaparkoja tauotta. Vähemmästäkin saattoi menettää järkensä.
Vaikka tiukkaan opintotahtiin kiinni pääseminen ei ollutkaan kovin yksinkertaista, sen lopulta onnistuttua elämä helpottui. Ja kun sitten vihdoin eräänä päivänä viima oli kasvanut tarpeeksi suureksi ja lumihiutaleet leijuivat maata kohti, oli Andromedan innoissaan mentävä tutkailemaan kaukoputkella - kenties sillä voisi nähdä lumihiutaleiden koko matkan?
No, Andromedalle selvisi kyllä pian, ettei kaukoputkella lumisateen tarkkailussa varsinaisesti ollut minkäänlaista ideaa. Mitään mielenkiintoista ei siten näkynyt, eikä sankoista pilvistä johtuen muutakaan erikoista, joten oli keksittävä muuta puuhaa.
Valkean lumen vallattua osakunnan pihamaa lähes kokonaan seuraavaan aamuun mennessä, Andromeda päätti jättää sen päivän luennon väliin. Hän olikin aina halunnut kokeilla, mitä kaikkea lumesta voisi muovata...
Ilmeisesti joku toinenkin opiskelija oli halunnut kokeilla, mitä kaikkea lumessa voi puuhailla. Lumiukon tai lumienkelin tekemisen sijaan tämä toinen oli vain sattunut päätymään vähissä vaatteissa tapahtuvaan esseen kirjoittamiseen. Gabriel ei näyttänyt tosiaankaan olevan ainoa, jonka pään opiskelu oli saanut pyörälle.
Vaikka kesä olikin Crystal Springissä aikoinaan kauan kestänytkin, ei talvi ollut ottanut siitä mallia. Kevät saapui kuin saapuikin ajallaan, sulattaen hiljalleen maisemaa hallinnutta lunta ja vavisuttaen lumiukkoja. Osittain sulannutta talvimaisemaa lohduttamaan saapui myös suloinen pingviini, joka keskitti puhetaitonsa hurmaamaan erityisesti lumirakennelmia.
Kevät toi lumien sulamisen ja pingviinin vierailujen lisäksi mukanaan myös muuta, nimittäin tunnetiloja. Andromeda huomasi kaipaavansa suunnattomasti vierelleen vihdoinkin sitä komeaa vaaleaa miestä. Ja koska kärsivällisyys ei ollut koskaan ollut tämän neidon vahvuuksia, oli miehen etsinnässä avuksi otettava ennustajaeukon treffipalvelu.
Muutamalla sadalla simoleonilla Andromedalle löytyikin kristallipallon kätköistä sopiva, hyvältä näyttävä ja katseesta päätellen tyypillisesti käyttäytyvä simimies. Kyseinen herra oli nimeltään Kalpa Puljula, ja Andromeda muisti tämän olevan suhteellisen tunnettu kansanedustaja.
Kalpa oli aluksi hieman epäröivä Andromedan suhteen, sillä kuultuaan tytön olevan vielä opiskelija ja iältäänkin hieman nuorempi, tietotavoitteinen mies ei voinut olla miettimättä Andromedan vaikutuksia uraansa. Suhde nuoreen opiskelijatyttöön ei välttämättä tekisi kovin hyvää vanhemman kansanedustajan maineelle, vai mitä?
Muutaman päivän ajan Kalpa jaksoi esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja järkevää aikuista miestä, mutta kun koitti seuraavan tapaamisen aika, alkoi Kalpa olla jo myytyä miestä. Andromedan vetäessä bikininsä esiin ja ehdottaessa porealtaan puolelle siirtymistä, ei Kalpa voinut enää kuvitellakaan vastustelevansa.
Aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä oli omiaan edistämään kuhertelevien parien ihastusta, eikä lempeä hehkuva poreallaskaan tilannetta pahentanut. Hetkiä kestäneen vienon kuhertelun ja kujeilun jälkeen Andromeda ja Kalpa päättivät siirtyä nauttimaan toisistaan aiempaa intiimimmin. Kun paikalla ei ollut muita ja vesi oli mukavan vilpoista, oli hyvä tilaisuus testata, sujuisiko suutelu ja pelehdintä parilta yhtä hyvin kuin kaikki muukin yhteistoiminta.
Ilmeisesti sujui, ainakin jos jotain voi päätellä Kalpan illalla tuomasta yllätyslahjasta. Kansanedustan huimilla palkoilla oli helppo ostaa pieniä lahjoja sydämensä valitulle, eikä Andromedalla tietenkään ollut mitään sitä vastaan.
Yliopisto ei kuitenkaan suinkaan ollut muuttunut kevään myötä pelkiksi helliksi hetkiksi, vaan opintoja oli yhä ajateltava. Suunnattoman tylsiä ja kuivia kirjallisuuden luentoja piristi kuitenkin se, että niillä oli paikalla usein myös muita, yllättävän mukaviakin opiskelijoita. Parhaiten Andromeda tutustui hauskaan Aaron Karnilaan, jonka kanssa he viettivät luentojen jälkeen useita hetkiä lehtoreille naureskellen.
Andromeda oli myrtyneenä huomannut, että Kalpan mielenkiinto oli laskenut hieman. Kalpa tuntui olevan jatkuvasti töissä, ja osaksi senkin takia Andromeda pyysi Aaronia muuttamaan osakuntaan. Ilta oli ollut erityisen hauska ja kun Aaronin reaktio oli myönteinen, lopulta ystävykset päätyivät viettämään liiankin herkkiä hetkiä kahdestaan.
Muutaman illan kuluttua Kalpa ilmestyi jälleen paikalle, tälläkin kertaa lahjaa tuomaan. Mies halusi pyytää anteeksi Andromedalta, kun oli viime aikoina viettänyt niin paljon aikaa töidensä parissa. Magnetohytkyttimestä ja Kalpan huomiosta ilahtunut Andromeda päätti, että siitä lähtien hän omistautuisi vain Kalpalle. Vaikka Aaron olikin hauskaa seuraa, Kalpa oli sentään jotain paljon enemmän.
Magnetohytkytin tuntui ratkaisseen loputkin ongelmat Andromedan ja Kalpan väliltä. Andromeda pysyi lupauksessaan eikä enää hauskanpidon lomassa antautunut hyväilemään Aaronia, ja Kalpakin kiinnitti enemmän huomiota Andromedaan.
Suhde eteni hyvää vauhtia, ja Andromeda tunsi haluavansa Kalpan kokonaan itselleen. Pari treffailikin pitkin iltoja aina kun Kalpan työ- ja Andromedan opiskelutilanne sallivat, ja tutuksi tulivat niin lähibaarin savu kuin kampuksen romanttisimman ravintolapuutarhan tunnelmakin.
Andromeda oli varma, että tämä rakkaus oli aitoa, ja oli onnensa kukkuloilla Kalpan vihdoin suostuessa kihlaukseen.
Parisuhteen lisäksi hyvin etenivät myös opiskelut. Andromeda valmistui hyvin arvosanoin ja vaikka kampuksen jättäminen hieman surettikin, ei hän silti voinut olla miettimättä, että voisi nyt vihdoin muuttaa Kalpan kanssa samaan asuntoon. Ja ehkä häitäkin voisi jo pian alkaa miettimään, vai mitä?
Kommentoida saa, toivoisinkin sitä. <:
Kommentit