Olen täällä taas! Taukoa oli pidemmän aikaa, mutta nyt taas uudella innolla eteenpäin.
Ajattelin tehdä tässä linkkisiivouksen ja poistaa linkityksistä ne tarinat, jotka ovat keskeytyneet tai pudottaneet Norman omista linkeistään. Mikäli joku aiemmissa kommenteissa linkitystä pyytänyt ja tällä hetkellä linkittämättä oleva vielä sitä haluaa, se kyllä sopii, jos vain ilmoitat yhä sitä tahtovasi mielellään tämän osan kommenteissa! (: Uusia linkityksiä otetaan myös vastaan.
Lukuiloa toivottavat
myös nämä kaksi, jotka ovat osasyyllisiä siihen, että tekemiseni ovat suuntautuneet
viime kuukausien aikana paljolti kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen.
Näistä herraskissoista punaisempi tapaus on muuten Leo Minor nimeltään..! (:
- Ramelle L.
Yliopistokampukselle saavuttuaan Leo Minor ja Rigil Kent olivat melko erilaisissa tunnelmissa. Leo olisi halunnut keskittyä juhlimiseen, kasvomaalauksia rakastavien tyttöystäväehdokkaiden löytämiseen sekä siinä sivussa opiskeluunkin, mutta Rigilin mielestä heidän ensisijaisen tavoitteensa kuului olla Coma Berenicesin osakuntaan pääseminen.
Kohtalo oli myötämielinen Rigilin toiveille, ja osakuntaan pääsy järjestyi nopeammin kuin poika itse oli odottanutkaan. Paljastui, että osakunnan sen hetkiset jäsenet olivat saaneet opiskelijaelämästä ja ilmaisesta pizzasta tarpeekseen, ja halusivat mahdollisimman pian tilalleen kenet tahansa osakunnasta huolehtimaan. Kuten arvata saattaa, Rigil raahasi itsensä ja veljensä samantien Coma Berenicesin pihamaalle ja muutamassa päivässä he jo olivatkin tontin uudet asukkaat.
Siinä missä Rigil muuton jälkeen keskitti tavoitteensa uusien ihmisten tapaamiseen sekä perhosten keräilyyn, Leo huomasi pitävänsä osakunnan rahapuupiilosta vähintäänkin yhtä paljon kuin kasvomaalauksista. "Kuka väittikään, etteivät rahat muka voisi kasvaa puussa? Typerys", Leo Minor ajatteli ja keräsi hyvillä mielin simoleonit taskuunsa.
Simoleoneille tulikin pian käyttöä, kun veljekset hoksasivat toistensa olemattomat kokkauskyvyt. Rigil Kent oli kuullut, että kampuksen kiinalaisen ravintolan lähettinä toimi melkoisen näpsäkkä pakkaus, ja koska kavereiden mukaan ruoassakaan ei ollut mitään kummempaa vikaa, Norman nuoret päättivät koettaa onneaan helpon aterian suhteen.
Leo ja Rigil saivat kuitenkin huomata pian, ettei helpoin tie aina ollutkaan se paras mahdollinen vaihtoehto. Ravintolan ruokalähetti suosi samanlaista hiustyyliä kuin heidän jo edesmennyt isoäitinsä, ja kiinalainen ruoka oli tavalliseen kotiruokaan tottuneille pojille hieman turhan erikoista.
Leo Minor sai syötyä annoksensa loppuun ja nälkänsä tyydytettyä, mutta Rigil Kentillä ei ollut aivan yhtä hyvä tuuri. Kuluttaessaan loppuillan läheisissä tunnelmissa vessanpöntön kanssa Rigil vannoi, ettei enää ikinä koskisi puikollakaan - varsinkaan syömäpuikolla - kiinalaisten ravintoloiden ruokiin. Ehkä olisi aika opetella kokkaamaan... tai liittyä jonon jatkoksi kampuksen ilmaista pizzaa odottavien seuraan.
Saatuaan vatsansa kuntoon Rigil päätti keksiä itselleen jotakin tekemistä ja hankkia siinä sivussa myös vessanpönttöä kauniimpaa seuraa. Hän ei ollut vielä valinnut pääainettaan, mutta rajannut vaihtoehdot kahteen. Hän halusi tulla jollakin tavalla tunnetuksi tulevaisuudessa - esimerkiksi vaikkapa kirjailijana tai näyttelijänä, tai miksei vaikkapa tähtien keskuudessa arvostettuna maskeeraajana!
Komean ja taidoillaan alati kehuvan Rigilin oli helppoa löytää kampukselta meikattavaksi ja laitettavaksi jos jonkinlaisia kaunottaria, mutta käsittelystä tyytyväisenä poistuvat naiset olivatkin sitten harvemmassa. Jostakin syystä muut opiskelijat eivät oikein arvostaneet Rigilin näkemyksiä hurmaavista kampauksista ja meikeistä.
Rigil ei kuitenkaan luovuttanut, ja päätti tarjota palveluksiaan vielä yhdelle neitokaiselle. Nainen oli nimeltään Pamela Turve ja hetken jutustelun jälkeen Rigil huomasi, että tässä oli tyttö, jonka seurassa voisi viihtyä pidempäänkin.
Meikkaus ei kuitenkaan sujunut taaskaan aivan niin hyvin kuin Rigil ja Pamela olivat toivoneet, mutta poika päätti yrittää korjata asian mainitsemalla, että oli oikeastaan tarkoittanutkin tehdä juuri tällaisen meikin - tai oikeammin kasvomaalauksen. Ja no, olihan ainakin kampaus onnistunut melko hyvin.
Kun silmiään pyörittelevä Pamela suuntasi pois Coma Berenicesin tontilta, kiinnitti räiskyvän värinen kasvomaalaus Leo Minorin huomion. Kesken pallonheiton tämä päätti juosta Pamelan kiinni ja esittäytyä - kuka ties hän vihdoinkin oli löytänyt ihmisen, joka arvosti kasvomaalauksia ja maskeja samalla tavoin kuin hän itse?
Ennen tarkempia johtopäätöksiä ja suunnitelmia oli Leon kuitenkin vielä tarkistettava muut tärkeät kohdat ja ruumiinosat. Pamela ei ollut ollut moksiskaan, kun Leo oli yllättäen kehunut Rigilin aikaansaamaa maalausta ja kutsunut naisen rahapuupiiloonsa, eikä rintavarustuksen tarkka ihailukaan naista häirinnyt.
Sen sijaan takapuolen koskettelu ensimmäisen yhteisen tanssin parissa oli Pamelalle liikaa. Leo Minor oli kuitenkin ehtinyt jo todeta, että kasvojen maalauksen lisäksi myös Pamelan vartalo oli vallan miellyttävä ja sopiva, ja hetken lepyttelyn jälkeen nainen oli jo unohtanut Leon sopimattoman käytöksen.
Seuraavina viikkoina Leo Minorin ja Pamelan välit lämpenivät entisestään. Olipa sää millainen tahansa, heidät saattoi illan hämärtyessä löytää Coma Berenicesin osakuntatalon kuistilta hellittelemässä toisiaan. Ilman viiletessä vaatteita oli enemmän...
...ja talven lämmetessä kevääksi ja kesäksi oli kuisti vaihtunut makuuhuoneeksi ja talvivaatteet vähentyneet alusvaatteiksi.
Leon ja Pamelan suhteen syvennettyä, oli Leo lopulta kutsunut Pamelan osakunnan jäseneksi ja pian talon asukkaaksikin. Ja vaikka nainen ei ollutkaan tuonut mukanaan Leon salaa toivomia miljoonia simoleoneja, oli rakastetun vieressä nukkuminen sekin silti jotain.
Vaikka Leo Minoria ja Pamelaa yleisesti pidettiinkin kampuksen suloisimpana pariskuntana, löytyi alueelta myös joku, jolla oli jotakin heitä vastaan. Rigil Kent oli aluksi yrittänyt niellä pettymystään katsellessaan veljensä ja Pamelan onnea, mutta lopulta, ihastuksen päivä päivältä kasvaessa, Rigil tiesi että jotakin olisi tehtävä ja pian.
Kun Rigil eräänä päivänä odotti kylpyhuoneessa suihkuvuoroaan ja katseli itsensä palelluttaneen Leon peseytymistä, hänen ajatuksensa alkoivat muodostua suunnitelmaksi. Mikäli se ei toimisi, ei asialle voisi enää mitään, mutta aina kannattaisi edes kokeilla... Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua, Rigil muisteli vanhaa sanontaa ja tunsi toiveikkaan hymyn kohoavan kasvoilleen.
Jo samana iltana Rigil pyysi pizzanhakumatkalla Pamelaa jäämään hetkeksi kanssaan puutarhaan. Hänen suunnitelmanaan oli paljastaa Pamelalle veljensä pakkomielteinen ihastus kasvomaalauksiin ja muiden ihmisten, kuten erään entisen tyttöystävän, epäreilu kohtelu. Ja no... aikoi Rigil myös siinä sivussa ohimennen vihjaista, että oli mahdollista, että Leo Minor piti naisesta vain tämän kasvomaalausten tähden.
Kun Rigil sitten vihdoin pääsi kertomuksensa loppuun, Pamela tunsi olevansa kertakaikkisen hämmentynyt. Leo Minor oli kuin olikin aina vannottanut häntä loihtimaan kasvoilleen edes jonkinlaisen upean naamion tai maalauksen ja pitänyt jopa Rigilin aikaansaamaa lapsekasta meikkausta lumoavana.
Selvittääkseen, oliko Rigil Kentin sanoissa tippaakaan totuutta, Pamela suuntasi kylpyhuoneeseen. Pestyään kasvoiltaan tökerön maalauksen hän siisti kasvonsa tavanomaisella arkimeikillään ja suuntasi sitten osakunnan oleskelutiloihin jututtaakseen hieman Leo Minoria.
Kun Leo näki Pamelan tavallisessa meikissä ja ilman kasvomaalausta, hän suuntasi tyttöä vastaan. Ihmeissään ja närkästyneenä Leo kysyi, miksi Pamela oli mennyt tuhoamaan kasvoiltaan kaiken sen loiston ja kauneuden, minkä aistikkaat kasvomaalaukset toivat lumoavalla tavalla esiin.
Pamela ei suinkaan ollut ilahtunut Leon sanoista, eikä varsinkaan suunnannut takaisin peilin ääreen hahmottelemaan kasvoilleen uutta maalausta, jota sitäkin Leo ennätti ehdottamaan. Tulinen tyttö oli saanut tarpeekseen ja uskoi silmänräpäyksessä Rigilin sanat todeksi. Salamana hän nappasi läheiseltä pöydältä vesilasin ja kumosi sen päin Leo Minoria.
Pamelan reaktiosta äkämystynyt Leo Minor päätti, että koska yliopistoltakin löytyi noin eriskummallisia simejä, jotka vähättelivät kasvomaalausten ja maskien merkitystä, oli aivan sama jättää opinnot kesken. Hän muuttaisi pois, johonkin kauas, ja etsisi vielä jostain sen unelmiensa naisen.
Leo Minorin lähdettyä ja jätettyä yliopistokampuksen kokonaan, Rigil Kent suuntasi huomionsa lohdutusta kaipaavaan Pamelaan. Hiljalleen luottamus heidän välillään kasvoi, ja Rigil huomasi pitävänsä tytöstä aina vain enemmän. Ehkäpä Pamelakin vielä joskus voisi pitää hänestä?
Kun Rigilin opinnot lähestyivät loppuaan, hän alkoi olla jo melko luottavaisin mielin Pamelan suhteen. He olivat viettäneet kymmeniä hauskoja iltoja, kulkeneet kampuksen ja stadin yökerhoissa ja jopa kylpeneet yhdessä osakuntatalolla.
Pamelan mietteet kulkivat kuitenkin toisia polkuja. Hänellä olisi ollut vielä kaksi vuotta biologian opintoja jäljellä, mutta kaikki sotku Leon, Rigilin ja osakunnan välillä oli ajanut hänet huonommille teille. Esseiden tekeminen oli tuntunut turhalta, samoin kuin lopputyöhön keskittyminen - ja nyt hänet oli erotettu yliopistosta! Rigilistä oli tullut Pamelalle jo enemmän kuin vain hyvä ystävä, eikä hän olisi halunnut tämän saavan tietää surkeista tuloksistaan. Mutta kuinka hän selviäisi tämän juhlista iloisesti hymyillen, kun oli oikeasti kaikkea muuta kuin onnellinen?
Juhlien aikana Pamela ei saanut sanotuksi sanaakaan, ja Rigil oli ihmeissään ystävättärensä alakuloisesta hiljaisuudesta. Uteluihin Pamela oli vain hymyillyt tyynnyttävästi ja väittänyt, että kaikki oli hyvin, vaikka Rigil oli selvästi nähnyt tytön pyyhkivän silmäkulmistaan valuvia kyyneleitä.
Kaikkien juhlien ja aikakausien on kuitenkin loputtava joskus, ja niin Rigilinkin oli lopulta poistuttava yliopistoalueelta juhlien tultua päätökseensä. Ennen lähtöään hän oli kuitenkin vannottanut Pamelaa vierailemaan usein kampuksen ulkopuolella Leutolaaksossa, hänen luonaan. Eiväthän he tahtoneet rikkoa sitä kaikkea, mitä heidän välillään oli vain sen takia, että toisella heistä oli vielä opiskeluvuosia jäljellä. Pamela oli myönnellyt alakuloisesti hymyillen, ja miettinyt ajatuksissaan, että ehkä he tapaisivat uudelleen pikemmin kuin Rigil Kent uskalsi edes odottaa. Olisihan hänen joskus erottamisestaan kerrottava...
Kommentoida saa...
sunnuntai, 4. marraskuu 2007
Osa 9: Juonittelua puolin ja toisin
maanantai, 7. toukokuu 2007
Perijäongelma!
Minulla on ongelma perijän valitsemisen suhteen; en millään osaa päättää, kumpi pojista miellyttää minua enemmän. Siksi toivoisin apua kaikilta mahdollisilta lukijoilta, kenet te valitsisitte perijäksi?
Alla on molemmista pojista kasvo- ja sivuprofiilikuvat yliopistolta. Pahoitelen kuvien tummuutta - en tajunnut ottaa kuvia lampun alla... Toivottavasti saatte niistä edes vähän selvää.
- Ramelle L.
Leo Minor ei muuttunut juurikaan kasvaessaan.
Leo sivusta.
Kertauksena vielä; Leo Minor on mammonatavoitteinen. Elämäntoiveena ammattina talousnero. Mieltymyksinä hajuvedet ja maskit/kasvomaalaukset, inhokkina muokatut hiukset. Horoskoopiltaan Leo on jousimies.
Rigil Kent edestä.
Ja Rigil sivulta. Kuten huomaatte, tämän herran nenä muuttui melkoisesti teinistä nuoreksi aikuiseksi kasvaessa.
Kertauksena nämäkin, Rigil Kent on perhetavoitteinen. Elämäntoiveena 6 lapsista menee naimisiin. Mieltymyksinä hajuvedet ja hatut, inhokkina maskit/kasvomaalaukset. Rigil on horoskoopiltaan kalat.
Pikaista apua, kiitos!
Alla on molemmista pojista kasvo- ja sivuprofiilikuvat yliopistolta. Pahoitelen kuvien tummuutta - en tajunnut ottaa kuvia lampun alla... Toivottavasti saatte niistä edes vähän selvää.
- Ramelle L.
Leo Minor ei muuttunut juurikaan kasvaessaan.
Leo sivusta.
Kertauksena vielä; Leo Minor on mammonatavoitteinen. Elämäntoiveena ammattina talousnero. Mieltymyksinä hajuvedet ja maskit/kasvomaalaukset, inhokkina muokatut hiukset. Horoskoopiltaan Leo on jousimies.
Rigil Kent edestä.
Ja Rigil sivulta. Kuten huomaatte, tämän herran nenä muuttui melkoisesti teinistä nuoreksi aikuiseksi kasvaessa.
Kertauksena nämäkin, Rigil Kent on perhetavoitteinen. Elämäntoiveena 6 lapsista menee naimisiin. Mieltymyksinä hajuvedet ja hatut, inhokkina maskit/kasvomaalaukset. Rigil on horoskoopiltaan kalat.
Pikaista apua, kiitos!
tiistai, 1. toukokuu 2007
Osa 8: Kasvomaalausselkkaus
Kahdeksannen osan aika. (: Perijän valinta alkaa olla käsillä seuraavan osan loppupuolella, joten omia mielipiteitään saa kertoa. Seuraavassa osassa tosin toisen pojan osalta tulee eräänlainen nenäyllätys, joka saattaa muuttaa mielipiteitä. <;
Vuodenaikojen kanssa yhteensopiva teiniraskaushack on ilmestynyt, joten se on sitten käytössä taas. Olen myös vaihtanut korvaavat ihonvärit, vaihdoksen voinette huomata jo tässä osassa. Ne tosin vaihtuvat jälleen seuraavassa osassa uusiin... Pahoittelen värivaihdosten tuomaa häiriötä.
Taloesittelyä minulta on pyydetty, mutta luulen, ettei sitä ole ainakaan tämän hetkisestä talosta tulossa. Olen pahoillani, mutta koska rakennan perheelle uuden talon vähän väliä, olisi vaivalloista alkaa niistä esittelyjä aina tekemään.
Seuraavan osan ilmestymisestä haluan sanoa, etten ole varma milloin se tapahtuu - voi siis kestää kauemminkin. En ole lopettamassa tai jättämässä kesken tätä sukua, mutta olen kiinnostunut myös muista asioista kuin pelaamisesta. Pahoittelen tätä. <;
- Ramelle L.
Rigil Kent osoittautui suhteellisen kiltiksi ja hyväkäytöksiseksi lapseksi. Poika oppi taidot kuin lennossa, eikä ylpeä äiti voinut kuin ihastella nuorimmaisensa terävyyttä. Kalpa taas oli sitä mieltä, että Leutolaakson erikoislaatuisilla äidinmaidonvastikkeilla saattoi olla syynsä pojan taitoihin - tällä kun oli tapana levittää ympärilleen kummallista vihersävyistä hohdetta heti päivällisensä jälkeen.
Kun kevät lähestyi Leutolaaksoa kohinalla, päätti Salamander popsia parempiin suihin talven jäljiltä jääneet herkut - esimerkiksi nämä piparit tässä. Eihän moisia herkkuja nyt poiskaan saanut heittää!
Kevät toi mukanaan myös kasvun ajan perheen nuorimmaisille kissalapsille. Ensin kasvoi komea Erkling, joka päätti keskittyä takapihan multa- ja hiekkatilanteen tutkimiseen.
Puutarhasta kiinnostuneen Erklingin jälkeen kasvoi tämän sisar Kelpie. Kelpie ei suinkaan ollut kiinnostunut ulkomaailmasta vaan lähinnä omasta äänestään. Valitettavasti jatkuvalla riitasointuisella ulvonnalla oli surullisetkin puolensa: Kelpie lähti veljensä Erklingin kanssa uuteen kotiin Basiliskin jäädessä kissaperijäksi.
Salamander oli tuskin päässyt yli surustaan lapsiensa lähtöä kohtaan, kun Viikatemies saapui jälleen Norman taloon tuomaan mukanaan lisää suru-uutisia. Oli tullut Bowtrucklen aika poistua vihreämmille niityille, eikä Salamander voinut käsittää, miksi muut kissat jättivät hänet ja talon yksi toisensa jälkeen.
Bowtrucklen kuolema ja nuorempien kissojen muutto sai aikaan surun ja vihan tunteita myös Rigil Kentissä. Pieni poika syytti myrtyneenä vanhempiaan kaikesta ja oli sitä mieltä, että antaisi ilomielin vanhempansa Viikatemiehen käsiin, mikäli saisi kaikki rakkaat kissansa takaisin.
Viikatemies ei kuitenkaan ollut Rigilin kanssa samoilla linjoilla Andromedan ja Kalpan nopean kuoleman tarpeellisuudesta. Sen sijaan aika koetteli perheen lapsia ja samalla vanhempiakin. Leo Minor kasvoi mammonatavoitteiseksi teiniksi, joka haaveilee olevansa tulevaisuudessa todellinen talousnero.
Vaikka teinipoika itse olikin varsin innoissaan kasvustaan, olivat hänen vanhempiensa tunteet hieman ristiriitaiset. Andromeda ei voinut käsittää, kuinka hänen pieni poikansa saattoi olla jo teini-ikäinen, eikä Kalpakaan osannut tehdä muuta kuin tuijottaa hölmönä eteenpäin.
Leo Minorin astuttua uuden askeleen kohti vääjäämättä lähestyvää aikuisuutta, astui uuden askeleen myös Rigil Kent. Rigil kasvoi somaksi pojaksi, jonka pusuhuulista ja valtavista silmistä olisi moni nainen kateellinen.
Hiljalleen lämpenevät säät toivat mukanaan mahdollisuuden viettää entistä enemmän aikaa ulkoilemalla. Andromedan ja Kalpan huolehtiessa puutarhan kasveista ja puista suuntasivat Rigil ja Leo huomionsa lähinnä pilailuun. Veljekset kastelivat toisiaan armotta vesi-ilmapalloilla ja muilla tavoilla.
Teini-ikäistä Leo Minoria eivät kuitenkaan leikilliset hetket veljensä seurassa kovin kauaa jaksaneet kiinnostaa, ja poika suuntasi parvekkeelle kaukoputken käyttöä harjoittelemaan. Keväiset yöt olivat kuulaita ja tähtitaivaalta löytyi toinen toistaan kiinnostavampia ja kauniimpia taivaankappaleita.
Rigil Kentiä ei veljensä tähtien tarkkailuun siirtyminen haitannut - poika nimittäin tunsi itse olevansa jo pohjattoman väsynyt. Koska Leo oli voittanut vesisodan ja Rigil kastunut läpikotaisin, olisi hänen ollut hyvä käydä vielä pesulla ennen nukkumaan menoa, mutta uni päättikin vallata pojan mielen jo kylpyhuoneen ovella.
Leo Minor oli ottanut jokaöiseksi tavakseen tähtien tarkkailun, mutta eräänä iltana hän tunsi olevansa liian levoton keskittyäkseen ulkona puuhasteluun. Teiniksi kasvaminen tuntui tuoneen mukanaan valtavati uusia asioita ja piirteitä, jotka saivat nuoren miehenalun pään aivan sekaisin. Kuinka lumoavia hajuvedet ja kasvomaalaukset saattoivatkaan olla... Ja kuinka vastenmielisiltä omituiset, muokatut hiukset näyttivätkään. Ja kuinka täydellinen olisikaan tyttö, jossa kaikki hyvät piirteet yhdistyisivät ja huonot loistaisivat poissaolollaan.
No, paremman puutteessa seuraksi toki kävisi tyttö ilman kasvomaalauksiakin - mikäli tällä vain olisi kasvoillaan jotain, mikä korvaisi maalauksen. Eivätkö esimerkiksi somat poskipunat saattaneet korvata maalaukset ja maskit oikein hyvin? Leo tuumi poskipunien ja kasvomaalausten olevan tavallaan sama asia, ja niin tämän luokkatoveri Eerika Jokivuori saapui Norman perheen elämään.
Leo oli hieman epävarma siitä, oliko tehnyt oikein kutsuessaan luonnonsuloisen Eerikan käymään kotonaan, mutta teki kaikkensa peittääkseen epävarmuutensa. Kymmenet huomaamattomat vihjaukset ja hennot ihailunosoitukset tuottivat lopulta tulosta, ja Eerika lämpeni Leon kosiskeluille.
Lämpeni tosiaan - edes varsin epäromanttinen ilta pojan ja tämän alusasuisen isän seurassa vietettynä ei saanut Eerikan huulilta hymyä katoamaan. Leokin oli tyytyväinen saadessaan onnistuneesti yhdistettyä 'jätkien illan' ja tyttöystävän kanssa seurustelun. Kalpakin tuntui hyväksyvän poikansa soman tyttöystävän automaattisesti perheen jäseneksi, eikä siksi vaivautunut edes pukeutumaan.
Illan lähestyessä loppuaan Leo Minor sai Eerikan hymyn kasvamaan entisestään. Vähemmän romanttista illanviettoa tytölle tarjonnut poika kun osasi lopulta ulko-ovella näyttää ne jokanaisen toivomat romanttisetkin puolensa: Leo suuteli hellästi Eerikan kättä, eikä tyttö osannut kuin nauraa ihastuksesta.
Lähempi tutustuminen vastakkaiseen sukupuoleen ei kuitenkaan ollut poistanut Leo Minorin haluja kaukoputken käyttöön. Poika tosin käytti kaukoputkeaan nyt aivan eri tarkoitukseen... Sen avulla kun saattoi loistavasti tiirailla Leutolaakson tyttöjen makuuhuoneisiin.
Eräänä iltana Andromeda tuli hyvin myrtyneen ja äkäisen näköisenä töistä kotiin. Hän oli vihdoin noussut urallaan seikkailu-uran huipulle tähtirosvoksi, mutta elämäntoiveen toteutuminen ei naisen mielestä ollutkaan iloitsemisen arvoinen asia.
Perheestä kuitenkin onneksi löytyi muita, jotka kyllä osasivat arvostaa toiveiden toteutumisia ja uralla etenemistä. Rigil Kent puuhasi ahkerana läksyjen parissa, koska halusi toteuttaa tulevaisuudessa oman toiveensa yliopistoon pääsemisestä.
Opiskelijaelämästä unelmoiminen olikin Norman perheessä yleistä, sillä siitä haaveili myös vanhempi poika Leo. Myös Leo teki kiltisti läksynsä, vaikkei hänen kouluvihkoistaan ja -kirjoistaan jäätelöiden kuvia löytynytkään.
Vaikka äidin olisi voinut luulla olevan ylpeä ahkerista lapsistaan, ilme Andromedan kasvoilla synkkeni päivä päivältä. Kun hän lopulta huomasi jättäneensä aikuisiän taakseen ja olevansa jo vanhus, mennyt elämä alkoi tuntua hukkaan heitetyltä. Olihan hän toteuttanut elämäntoiveensa, mennyt naimisiin ja saanut kaksi tervettä poikaakin, mutta silti... Minne se nuoruus näin pian katosi?
Kalpa osasi suhtautua vanhenemiseen positiivisemmin. Ei hänkään riemusta hyppinyt, kun hiukset harmaantuivat ja hiekka elämän tiimalasissa väheni entisestään, mutta ei se nyt niin vakavaa ollut. Olihan hän elänyt kuitenkin loppujen lopuksi jo nyt hyvän elämän, ja siitä jäljellä olevasta ajasta voisi yrittää tehdä vielä paremman.
Ikää tuli lisää myös perheen kissoille. Muut olivat jo muutamia päiviä aikaisemmin huomanneet Noidan vetäytyvän yhä useammin yksin koppiin nukkumaan, ja nyt Noita itsekin kiinnitti asiaan huomiota. Enää ei tehnytkään yhtä usein mieli riehua ja remuta, vaan tuntui ihan mukavalta vain levätä yksikseenkin.
Vanhuus saapui myös Salamanderille, joskaan tämä ikinuori kissa ei sitä itse edes huomannut. Huonekalut säpäleiksi ja herkkuja kuppiin, tämä kolli kyllä jaksaa vielä painaa eteenpäin kuin pienenä pentuna!
Leo Minor oli naapureita kaukoputkella tiiraillessaan tajunnut, ettei se poskipuna ehkä sittenkään ihan sellaista aitoa ja hienoa kasvomaalausta korvaisi. Myrtynyt poika sopi samantien tapaamisesta tyttöystävänsä Eerikan kanssa, ja tivasi hämmentyneeltä tytöltä vihaisesti, että miksi tämä yritti huijata viattomia ihmisparkoja käyttämällä poskipunaa... Sehän oli aivan eri asia kuin kasvomaalaus, jota hän naiselleen kaipasi.
Eerika oli hyvin järkyttynyt Leo Minorin äkäisistä sanoista, eikä itkuun purskahdettuaankaan vielä ymmärtänyt, mitä poika oli tarkoittanut. Miten niin hän huijasi ihmisiä? Johtuiko pojan tuohtumus tosiaan poskipunasta?
Leo Minor itse taasen ei tuntenut lainkaan syyllisyyttä nyt jo entiselle tyttöystävälleen raivoamisesta - poskipunan käyttöhän osoitti ilmiselvää törkeyttä ja oli kasvomaalauksista pitävien ihmisen huiputtamista!
Leon hiljalleen selvitettyä ajatuksensa poskipuna/kasvomaalaus-jupakan jälkeen, tuli tanssin merkeissä Rigil Kentin aika kasvaa teiniksi. Rigil sai tavoitteekseen perheen ja elämäntoiveekseen kuuden lapsen naimisiin menemisen. Vastalauseena veljensä kasvomaalaushimolle Rigil ilmoitti inhoavansa kaikenlaisia maskeja ja maalauksia - sen sijaan hajuvedet ja hatut olisivat hyväksi niille, jotka Rigilin huomiota kaipasivat.
Rigilin värjättyä hetken mielijohteesta hiuksensa tummasävyisiksi ja lainattua veljensä vaatekaapista muutaman mukavalta näyttävän paidan, olikin jo perheen teini-ikäisten aika suunnata vihdoinkin kohti kauan kaivattua opiskelijaelämää.
Vaadin kommentteja ennenkuin julkaisen seuraavan osan. :p
Vuodenaikojen kanssa yhteensopiva teiniraskaushack on ilmestynyt, joten se on sitten käytössä taas. Olen myös vaihtanut korvaavat ihonvärit, vaihdoksen voinette huomata jo tässä osassa. Ne tosin vaihtuvat jälleen seuraavassa osassa uusiin... Pahoittelen värivaihdosten tuomaa häiriötä.
Taloesittelyä minulta on pyydetty, mutta luulen, ettei sitä ole ainakaan tämän hetkisestä talosta tulossa. Olen pahoillani, mutta koska rakennan perheelle uuden talon vähän väliä, olisi vaivalloista alkaa niistä esittelyjä aina tekemään.
Seuraavan osan ilmestymisestä haluan sanoa, etten ole varma milloin se tapahtuu - voi siis kestää kauemminkin. En ole lopettamassa tai jättämässä kesken tätä sukua, mutta olen kiinnostunut myös muista asioista kuin pelaamisesta. Pahoittelen tätä. <;
- Ramelle L.
Rigil Kent osoittautui suhteellisen kiltiksi ja hyväkäytöksiseksi lapseksi. Poika oppi taidot kuin lennossa, eikä ylpeä äiti voinut kuin ihastella nuorimmaisensa terävyyttä. Kalpa taas oli sitä mieltä, että Leutolaakson erikoislaatuisilla äidinmaidonvastikkeilla saattoi olla syynsä pojan taitoihin - tällä kun oli tapana levittää ympärilleen kummallista vihersävyistä hohdetta heti päivällisensä jälkeen.
Kun kevät lähestyi Leutolaaksoa kohinalla, päätti Salamander popsia parempiin suihin talven jäljiltä jääneet herkut - esimerkiksi nämä piparit tässä. Eihän moisia herkkuja nyt poiskaan saanut heittää!
Kevät toi mukanaan myös kasvun ajan perheen nuorimmaisille kissalapsille. Ensin kasvoi komea Erkling, joka päätti keskittyä takapihan multa- ja hiekkatilanteen tutkimiseen.
Puutarhasta kiinnostuneen Erklingin jälkeen kasvoi tämän sisar Kelpie. Kelpie ei suinkaan ollut kiinnostunut ulkomaailmasta vaan lähinnä omasta äänestään. Valitettavasti jatkuvalla riitasointuisella ulvonnalla oli surullisetkin puolensa: Kelpie lähti veljensä Erklingin kanssa uuteen kotiin Basiliskin jäädessä kissaperijäksi.
Salamander oli tuskin päässyt yli surustaan lapsiensa lähtöä kohtaan, kun Viikatemies saapui jälleen Norman taloon tuomaan mukanaan lisää suru-uutisia. Oli tullut Bowtrucklen aika poistua vihreämmille niityille, eikä Salamander voinut käsittää, miksi muut kissat jättivät hänet ja talon yksi toisensa jälkeen.
Bowtrucklen kuolema ja nuorempien kissojen muutto sai aikaan surun ja vihan tunteita myös Rigil Kentissä. Pieni poika syytti myrtyneenä vanhempiaan kaikesta ja oli sitä mieltä, että antaisi ilomielin vanhempansa Viikatemiehen käsiin, mikäli saisi kaikki rakkaat kissansa takaisin.
Viikatemies ei kuitenkaan ollut Rigilin kanssa samoilla linjoilla Andromedan ja Kalpan nopean kuoleman tarpeellisuudesta. Sen sijaan aika koetteli perheen lapsia ja samalla vanhempiakin. Leo Minor kasvoi mammonatavoitteiseksi teiniksi, joka haaveilee olevansa tulevaisuudessa todellinen talousnero.
Vaikka teinipoika itse olikin varsin innoissaan kasvustaan, olivat hänen vanhempiensa tunteet hieman ristiriitaiset. Andromeda ei voinut käsittää, kuinka hänen pieni poikansa saattoi olla jo teini-ikäinen, eikä Kalpakaan osannut tehdä muuta kuin tuijottaa hölmönä eteenpäin.
Leo Minorin astuttua uuden askeleen kohti vääjäämättä lähestyvää aikuisuutta, astui uuden askeleen myös Rigil Kent. Rigil kasvoi somaksi pojaksi, jonka pusuhuulista ja valtavista silmistä olisi moni nainen kateellinen.
Hiljalleen lämpenevät säät toivat mukanaan mahdollisuuden viettää entistä enemmän aikaa ulkoilemalla. Andromedan ja Kalpan huolehtiessa puutarhan kasveista ja puista suuntasivat Rigil ja Leo huomionsa lähinnä pilailuun. Veljekset kastelivat toisiaan armotta vesi-ilmapalloilla ja muilla tavoilla.
Teini-ikäistä Leo Minoria eivät kuitenkaan leikilliset hetket veljensä seurassa kovin kauaa jaksaneet kiinnostaa, ja poika suuntasi parvekkeelle kaukoputken käyttöä harjoittelemaan. Keväiset yöt olivat kuulaita ja tähtitaivaalta löytyi toinen toistaan kiinnostavampia ja kauniimpia taivaankappaleita.
Rigil Kentiä ei veljensä tähtien tarkkailuun siirtyminen haitannut - poika nimittäin tunsi itse olevansa jo pohjattoman väsynyt. Koska Leo oli voittanut vesisodan ja Rigil kastunut läpikotaisin, olisi hänen ollut hyvä käydä vielä pesulla ennen nukkumaan menoa, mutta uni päättikin vallata pojan mielen jo kylpyhuoneen ovella.
Leo Minor oli ottanut jokaöiseksi tavakseen tähtien tarkkailun, mutta eräänä iltana hän tunsi olevansa liian levoton keskittyäkseen ulkona puuhasteluun. Teiniksi kasvaminen tuntui tuoneen mukanaan valtavati uusia asioita ja piirteitä, jotka saivat nuoren miehenalun pään aivan sekaisin. Kuinka lumoavia hajuvedet ja kasvomaalaukset saattoivatkaan olla... Ja kuinka vastenmielisiltä omituiset, muokatut hiukset näyttivätkään. Ja kuinka täydellinen olisikaan tyttö, jossa kaikki hyvät piirteet yhdistyisivät ja huonot loistaisivat poissaolollaan.
No, paremman puutteessa seuraksi toki kävisi tyttö ilman kasvomaalauksiakin - mikäli tällä vain olisi kasvoillaan jotain, mikä korvaisi maalauksen. Eivätkö esimerkiksi somat poskipunat saattaneet korvata maalaukset ja maskit oikein hyvin? Leo tuumi poskipunien ja kasvomaalausten olevan tavallaan sama asia, ja niin tämän luokkatoveri Eerika Jokivuori saapui Norman perheen elämään.
Leo oli hieman epävarma siitä, oliko tehnyt oikein kutsuessaan luonnonsuloisen Eerikan käymään kotonaan, mutta teki kaikkensa peittääkseen epävarmuutensa. Kymmenet huomaamattomat vihjaukset ja hennot ihailunosoitukset tuottivat lopulta tulosta, ja Eerika lämpeni Leon kosiskeluille.
Lämpeni tosiaan - edes varsin epäromanttinen ilta pojan ja tämän alusasuisen isän seurassa vietettynä ei saanut Eerikan huulilta hymyä katoamaan. Leokin oli tyytyväinen saadessaan onnistuneesti yhdistettyä 'jätkien illan' ja tyttöystävän kanssa seurustelun. Kalpakin tuntui hyväksyvän poikansa soman tyttöystävän automaattisesti perheen jäseneksi, eikä siksi vaivautunut edes pukeutumaan.
Illan lähestyessä loppuaan Leo Minor sai Eerikan hymyn kasvamaan entisestään. Vähemmän romanttista illanviettoa tytölle tarjonnut poika kun osasi lopulta ulko-ovella näyttää ne jokanaisen toivomat romanttisetkin puolensa: Leo suuteli hellästi Eerikan kättä, eikä tyttö osannut kuin nauraa ihastuksesta.
Lähempi tutustuminen vastakkaiseen sukupuoleen ei kuitenkaan ollut poistanut Leo Minorin haluja kaukoputken käyttöön. Poika tosin käytti kaukoputkeaan nyt aivan eri tarkoitukseen... Sen avulla kun saattoi loistavasti tiirailla Leutolaakson tyttöjen makuuhuoneisiin.
Eräänä iltana Andromeda tuli hyvin myrtyneen ja äkäisen näköisenä töistä kotiin. Hän oli vihdoin noussut urallaan seikkailu-uran huipulle tähtirosvoksi, mutta elämäntoiveen toteutuminen ei naisen mielestä ollutkaan iloitsemisen arvoinen asia.
Perheestä kuitenkin onneksi löytyi muita, jotka kyllä osasivat arvostaa toiveiden toteutumisia ja uralla etenemistä. Rigil Kent puuhasi ahkerana läksyjen parissa, koska halusi toteuttaa tulevaisuudessa oman toiveensa yliopistoon pääsemisestä.
Opiskelijaelämästä unelmoiminen olikin Norman perheessä yleistä, sillä siitä haaveili myös vanhempi poika Leo. Myös Leo teki kiltisti läksynsä, vaikkei hänen kouluvihkoistaan ja -kirjoistaan jäätelöiden kuvia löytynytkään.
Vaikka äidin olisi voinut luulla olevan ylpeä ahkerista lapsistaan, ilme Andromedan kasvoilla synkkeni päivä päivältä. Kun hän lopulta huomasi jättäneensä aikuisiän taakseen ja olevansa jo vanhus, mennyt elämä alkoi tuntua hukkaan heitetyltä. Olihan hän toteuttanut elämäntoiveensa, mennyt naimisiin ja saanut kaksi tervettä poikaakin, mutta silti... Minne se nuoruus näin pian katosi?
Kalpa osasi suhtautua vanhenemiseen positiivisemmin. Ei hänkään riemusta hyppinyt, kun hiukset harmaantuivat ja hiekka elämän tiimalasissa väheni entisestään, mutta ei se nyt niin vakavaa ollut. Olihan hän elänyt kuitenkin loppujen lopuksi jo nyt hyvän elämän, ja siitä jäljellä olevasta ajasta voisi yrittää tehdä vielä paremman.
Ikää tuli lisää myös perheen kissoille. Muut olivat jo muutamia päiviä aikaisemmin huomanneet Noidan vetäytyvän yhä useammin yksin koppiin nukkumaan, ja nyt Noita itsekin kiinnitti asiaan huomiota. Enää ei tehnytkään yhtä usein mieli riehua ja remuta, vaan tuntui ihan mukavalta vain levätä yksikseenkin.
Vanhuus saapui myös Salamanderille, joskaan tämä ikinuori kissa ei sitä itse edes huomannut. Huonekalut säpäleiksi ja herkkuja kuppiin, tämä kolli kyllä jaksaa vielä painaa eteenpäin kuin pienenä pentuna!
Leo Minor oli naapureita kaukoputkella tiiraillessaan tajunnut, ettei se poskipuna ehkä sittenkään ihan sellaista aitoa ja hienoa kasvomaalausta korvaisi. Myrtynyt poika sopi samantien tapaamisesta tyttöystävänsä Eerikan kanssa, ja tivasi hämmentyneeltä tytöltä vihaisesti, että miksi tämä yritti huijata viattomia ihmisparkoja käyttämällä poskipunaa... Sehän oli aivan eri asia kuin kasvomaalaus, jota hän naiselleen kaipasi.
Eerika oli hyvin järkyttynyt Leo Minorin äkäisistä sanoista, eikä itkuun purskahdettuaankaan vielä ymmärtänyt, mitä poika oli tarkoittanut. Miten niin hän huijasi ihmisiä? Johtuiko pojan tuohtumus tosiaan poskipunasta?
Leo Minor itse taasen ei tuntenut lainkaan syyllisyyttä nyt jo entiselle tyttöystävälleen raivoamisesta - poskipunan käyttöhän osoitti ilmiselvää törkeyttä ja oli kasvomaalauksista pitävien ihmisen huiputtamista!
Leon hiljalleen selvitettyä ajatuksensa poskipuna/kasvomaalaus-jupakan jälkeen, tuli tanssin merkeissä Rigil Kentin aika kasvaa teiniksi. Rigil sai tavoitteekseen perheen ja elämäntoiveekseen kuuden lapsen naimisiin menemisen. Vastalauseena veljensä kasvomaalaushimolle Rigil ilmoitti inhoavansa kaikenlaisia maskeja ja maalauksia - sen sijaan hajuvedet ja hatut olisivat hyväksi niille, jotka Rigilin huomiota kaipasivat.
Rigilin värjättyä hetken mielijohteesta hiuksensa tummasävyisiksi ja lainattua veljensä vaatekaapista muutaman mukavalta näyttävän paidan, olikin jo perheen teini-ikäisten aika suunnata vihdoinkin kohti kauan kaivattua opiskelijaelämää.
Vaadin kommentteja ennenkuin julkaisen seuraavan osan. :p
keskiviikko, 4. huhtikuu 2007
Osa 7: Perhe-elämää
Tässä tämä seitsemäs osa sitten vihdoin on, olkaa hyvä. (:
Lupasin myös aikoinaan tuon Salamander -kissan ladattavaksi laittaa, tässä pitäisi olla. Se tosin taitaa tarvita kaikki samat lisäosat kuin minulla on [Yliopisto, Yöelämää, Kauppa auki, Lemmikit, Vuodenajat + uudempi joulupaketti], kun en osannut sitä laittaa niin ettei tarvitsisi.
- Ramelle L.
Grindylowin poismenoa syvästi surrut perhe sai onnekseen hieman lohtua, kun muutaman päivän kuluttua Noita synnytti taas. Erityisesti Bowtruckle oli tulokkaasta mielissään, sillä se vei edes hieman ajatuksia pois Grindylowin ja hänen yhteisistä hetkistä.
Luonnollisesti myös kissatulokkaan emo, Noita, oli innoissaan jälkikasvusta - tai ainakin sen hygieniasta. Nuori urospentu, joka sai nimekseen Basilisk, olisi mielellään pistänyt talon järjestystä uusiksi riehakkaasti leikkien, mutta Noita kaappasi pennun pestäväkseen turhankin usein. Basilisk on horoskoopiltaan vaaka.
Basilisk-pennun ihastuttaessa, vihastuttaessa ja puhdistuessa oli tullut huomaamatta aika Bowtrucklen kasvaa vanhukseksi. Se ei kuitenkaan kissan leikkisyyttä laskenut, päin vastoin - nyt Bowtruckle oli entistäkin vauhdikkaampi.
Kissojen mellastaessa lähenivät lämpöiset kesäpäivät loppuaan. Vaikka vesi virtasi vielä vapaasti, lammet ja joet olivat täynnä vihreitä vesikasveja ja huimapäisimmät uskaltautuivat uimaankin, ei sään viilenemistä voinut olla huomaamatta. Mikään ei kestä ikuisuutta, ei myöskään Leutolaakson kesä - vaikka asukkaat sitä ehkä välillä toivoisivatkin.
Sään viiletessä Andromedakin oli siirtynyt uimarannoilta sisätiloihin ja huomannut, kuinka nopeasti Leo Minor olikaan kasvanut. Tämä pieni poika kaipasikin nopeasti avustusta taitojen oppimisessa, ja kun äiti ja poika huomasivat tulevansa toimeen kuin äiti ja poika ainakin, Leo oppi hetkessä kävelyn jalon taidon.
Leo Minor on horoskoopiltaaan jousimies.
Opittuaan kävelemään, puhumaan sekä asioimaan potalla Leo Minor pääsikin jo äitinsä seuraksi syksyn puista pudottamia lehtiä haravoimaan. Tai no, kuten taaperoikäisillä yleensäkin, Leolla touhut taisivat keskittyä enemmän lehtien seassa leikkimiseen ja peuhaamiseen kuin haravointiin.
Kesän kääntyessä syksyksi saapui viikatemieskin jälleen vierailulle. Tälläkin kertaa sen kohteena oli kantaäiti, joskaan ei enää kissasuvun. Berenicenkin oli tullut aika jättää Leutolaakso ja siirtyä henkisempään maailmaan.
Kantaäidin kuolemaa ei kuitenkaan ehditty surra kauaa, kun Leo Minor toi iloa elämään. Hänenkin oli nimittäin aika edetä elämässään, joskaan ei onneksi vielä kuolemaan saakka, vaan ainoastaan kasvaa lapseksi.
Andromeda oli huomannut olevansa jälleen raskaana, ja halusi jakaa iloisen asian muun perheen kanssa. Leo Minorilla ei ollut mitään pikkusiskoa tai -veljeä vastaan, mutta Kalpa ei ollut tainnut toivoa perheenlisäystä aivan näin pian. Hän nimittäin latoi suustaan ties mitä töykeyksiä raskaana olevien naisten huonosta käytöksestä ja vauvojen hoidon rasittavuudesta saaden Andromedan aivan hämilleen.
Leo Minor ei pitänyt isänsä nyreästä suhtautumisesta ja otti puheeksi aikoinaan mummoltaan Bereniceltä kuulleensa asian. Pojan kertoessa nähneensä komeita kuvia isästään hääpäivänään lapsekkaasti meikattuna, nousi Kalpa nopeasti pois pöydästä ja pakeni paikalta. Andromeda sen sijaan jäi poikansa seuraan muistelemaan, oliko Kalpa lainannut vaaleanpunaista huulipunaa häneltä vai hänen äidiltään.
Basiliskin kasvu aikuiseksi kissaksi sujui hyvin ja huomatusti. Noita nimittäin piti jatkuvalla äänekkäällä ulinallaan huolen siitä, että koko talon väki oli paikalla seuraamassa hänen pentunsa kasvua. Komea kissa Basiliskista kasvoikin.
Erityisesti Leo Minor kiinnitti huomionsa Basiliskiin. Hän ihastui kissan turkin väritykseen ja oli vähän väliä halailemassa, paijailemassa ja pusuttelemassa Basiliskia.
Basilisk -kissan lisäksi Leo Minor kiinnitti huomiotaan koulunkäyntiin. Hän oli aloittanut koulun syksyllä ja huoli arvosanoista painoi jo nyt - mitä jos nämä eivät riittäisikään sitten joskus yliopistoon?
Yön aikana satanut ensilumi sai kuitenkin koko perheen unohtamaan pienet, turhat huolensa. Puutarha näytti hennon kuuran peittämänä kauniimmalta kuin koskaan, eikä huomattavasti kylmennyt sääkään haitannut, kun katseli pihamaata kaakaokupposen kera sisältä lämpimästä.
Ensimmäisenä valkeana aamupäivänä oli myös perheen uuden vauvan aika syntyä. Andromeda järkyttyi kipujen voimasta jälleen, eikä voinut ymmärtää, miten synnytys saattoi jokaisella kerralla käydä aivan yhtä kipeää.
Onneksi myös palkkio synnytyksestä oli jokaisella kerralla aivan yhtä ihana. Tulokas oli tälläkin kertaa poika, joskin iho oli periytynyt isoisän sijaan äidiltä. Suuret, siniset silmät olivat tietenkin merkki Kalpan isyydestä, ja valmiiksi huoliteltu ulkonäkö selvästi äidiltä perittyä. Poikavauva sai nimekseen Rigil Kent.
Rigil Kentin syntymän jälkeen taivaalta tuprutti kylmää lunta niin sakeasti, että talon lämmitystä oli parannettava huomattavasti. Edes kissat eivät viitsineet enää tehdä pihamaalla tavanomaisia reviirin tarkastusreissujaan, puhumattakaan hyönteisten metsästyksestä.
Sisätiloihin keskittyneen elämän keskelle ilmestyi eräänä aamuna jälleen kaksi uutta pentukissaa. Noita oli viettänyt uudelleen helliä hetkiä Salamanderin kanssa, ja tuloksena oli kaksi kermanvaaleaa kissaa.
Urospentu nimettiin Erklingiksi, ja se on horoskoopiltaan vaaka.
Naaraspentu sai nimekseen Kelpie, ja se on horoskoopiltaan leijona.
Lunta oli satanut päivien kuluessa niin paljon, että tiet olivat tukossa ja jopa ajatus autolla ajamisesta täysin mahdoton. Leutolaakson koululaisille se tiesi muutaman päivän lomaa, ja luonnollisesti Leo Minorkin oli asiasta innoissaan. Kun lämpötilakin nousi muutaman asteen, ulos uskalsi jo mennä aikaa viettämään. Niinpä Leo Minorkin päätti käyttää loman hyödyksi ja rakentaa puutarhan keskelle Leutolaakson komeimman lumiukon.
Sankka lumentulo oli houkutellut Leutolaaksoon myös uudenlaista eläinlajistoa. Leo Minorin arvostellessa tiukasti valmiiksi saamaansa lumiukkoa, pingviini mennä viipotti ympäri puutarhaa.
Vaikka ulkona olikin jo hieman lämpimämpi kuin aikaisemmin, kyllä siellä silti vilpoinen olo saattoi tulla. Leo Minor suuntasikin fiksuna poikana lumiukon tekemisen jälkeen sisätiloihin ja pyysi paikalla ollutta lastenhoitajaa keittämään hänelle kupin kaakaota.
Lumen valtaaman Leutolaakson keskellä kasvoi myös Rigil Kent. Poika peri isänsä suuret silmät ja muhkeat huulet, mutta vain aika näyttää, kumpaa vanhemmistaan Rigil loppujen lopuksi enemmän muistuttaakaan. Rigil Kent on horoskoopiltaan äitinsä tavoin kalat.
Kommentit olisivat toivottuja (:
Lupasin myös aikoinaan tuon Salamander -kissan ladattavaksi laittaa, tässä pitäisi olla. Se tosin taitaa tarvita kaikki samat lisäosat kuin minulla on [Yliopisto, Yöelämää, Kauppa auki, Lemmikit, Vuodenajat + uudempi joulupaketti], kun en osannut sitä laittaa niin ettei tarvitsisi.
- Ramelle L.
Grindylowin poismenoa syvästi surrut perhe sai onnekseen hieman lohtua, kun muutaman päivän kuluttua Noita synnytti taas. Erityisesti Bowtruckle oli tulokkaasta mielissään, sillä se vei edes hieman ajatuksia pois Grindylowin ja hänen yhteisistä hetkistä.
Luonnollisesti myös kissatulokkaan emo, Noita, oli innoissaan jälkikasvusta - tai ainakin sen hygieniasta. Nuori urospentu, joka sai nimekseen Basilisk, olisi mielellään pistänyt talon järjestystä uusiksi riehakkaasti leikkien, mutta Noita kaappasi pennun pestäväkseen turhankin usein. Basilisk on horoskoopiltaan vaaka.
Basilisk-pennun ihastuttaessa, vihastuttaessa ja puhdistuessa oli tullut huomaamatta aika Bowtrucklen kasvaa vanhukseksi. Se ei kuitenkaan kissan leikkisyyttä laskenut, päin vastoin - nyt Bowtruckle oli entistäkin vauhdikkaampi.
Kissojen mellastaessa lähenivät lämpöiset kesäpäivät loppuaan. Vaikka vesi virtasi vielä vapaasti, lammet ja joet olivat täynnä vihreitä vesikasveja ja huimapäisimmät uskaltautuivat uimaankin, ei sään viilenemistä voinut olla huomaamatta. Mikään ei kestä ikuisuutta, ei myöskään Leutolaakson kesä - vaikka asukkaat sitä ehkä välillä toivoisivatkin.
Sään viiletessä Andromedakin oli siirtynyt uimarannoilta sisätiloihin ja huomannut, kuinka nopeasti Leo Minor olikaan kasvanut. Tämä pieni poika kaipasikin nopeasti avustusta taitojen oppimisessa, ja kun äiti ja poika huomasivat tulevansa toimeen kuin äiti ja poika ainakin, Leo oppi hetkessä kävelyn jalon taidon.
Leo Minor on horoskoopiltaaan jousimies.
Opittuaan kävelemään, puhumaan sekä asioimaan potalla Leo Minor pääsikin jo äitinsä seuraksi syksyn puista pudottamia lehtiä haravoimaan. Tai no, kuten taaperoikäisillä yleensäkin, Leolla touhut taisivat keskittyä enemmän lehtien seassa leikkimiseen ja peuhaamiseen kuin haravointiin.
Kesän kääntyessä syksyksi saapui viikatemieskin jälleen vierailulle. Tälläkin kertaa sen kohteena oli kantaäiti, joskaan ei enää kissasuvun. Berenicenkin oli tullut aika jättää Leutolaakso ja siirtyä henkisempään maailmaan.
Kantaäidin kuolemaa ei kuitenkaan ehditty surra kauaa, kun Leo Minor toi iloa elämään. Hänenkin oli nimittäin aika edetä elämässään, joskaan ei onneksi vielä kuolemaan saakka, vaan ainoastaan kasvaa lapseksi.
Andromeda oli huomannut olevansa jälleen raskaana, ja halusi jakaa iloisen asian muun perheen kanssa. Leo Minorilla ei ollut mitään pikkusiskoa tai -veljeä vastaan, mutta Kalpa ei ollut tainnut toivoa perheenlisäystä aivan näin pian. Hän nimittäin latoi suustaan ties mitä töykeyksiä raskaana olevien naisten huonosta käytöksestä ja vauvojen hoidon rasittavuudesta saaden Andromedan aivan hämilleen.
Leo Minor ei pitänyt isänsä nyreästä suhtautumisesta ja otti puheeksi aikoinaan mummoltaan Bereniceltä kuulleensa asian. Pojan kertoessa nähneensä komeita kuvia isästään hääpäivänään lapsekkaasti meikattuna, nousi Kalpa nopeasti pois pöydästä ja pakeni paikalta. Andromeda sen sijaan jäi poikansa seuraan muistelemaan, oliko Kalpa lainannut vaaleanpunaista huulipunaa häneltä vai hänen äidiltään.
Basiliskin kasvu aikuiseksi kissaksi sujui hyvin ja huomatusti. Noita nimittäin piti jatkuvalla äänekkäällä ulinallaan huolen siitä, että koko talon väki oli paikalla seuraamassa hänen pentunsa kasvua. Komea kissa Basiliskista kasvoikin.
Erityisesti Leo Minor kiinnitti huomionsa Basiliskiin. Hän ihastui kissan turkin väritykseen ja oli vähän väliä halailemassa, paijailemassa ja pusuttelemassa Basiliskia.
Basilisk -kissan lisäksi Leo Minor kiinnitti huomiotaan koulunkäyntiin. Hän oli aloittanut koulun syksyllä ja huoli arvosanoista painoi jo nyt - mitä jos nämä eivät riittäisikään sitten joskus yliopistoon?
Yön aikana satanut ensilumi sai kuitenkin koko perheen unohtamaan pienet, turhat huolensa. Puutarha näytti hennon kuuran peittämänä kauniimmalta kuin koskaan, eikä huomattavasti kylmennyt sääkään haitannut, kun katseli pihamaata kaakaokupposen kera sisältä lämpimästä.
Ensimmäisenä valkeana aamupäivänä oli myös perheen uuden vauvan aika syntyä. Andromeda järkyttyi kipujen voimasta jälleen, eikä voinut ymmärtää, miten synnytys saattoi jokaisella kerralla käydä aivan yhtä kipeää.
Onneksi myös palkkio synnytyksestä oli jokaisella kerralla aivan yhtä ihana. Tulokas oli tälläkin kertaa poika, joskin iho oli periytynyt isoisän sijaan äidiltä. Suuret, siniset silmät olivat tietenkin merkki Kalpan isyydestä, ja valmiiksi huoliteltu ulkonäkö selvästi äidiltä perittyä. Poikavauva sai nimekseen Rigil Kent.
Rigil Kentin syntymän jälkeen taivaalta tuprutti kylmää lunta niin sakeasti, että talon lämmitystä oli parannettava huomattavasti. Edes kissat eivät viitsineet enää tehdä pihamaalla tavanomaisia reviirin tarkastusreissujaan, puhumattakaan hyönteisten metsästyksestä.
Sisätiloihin keskittyneen elämän keskelle ilmestyi eräänä aamuna jälleen kaksi uutta pentukissaa. Noita oli viettänyt uudelleen helliä hetkiä Salamanderin kanssa, ja tuloksena oli kaksi kermanvaaleaa kissaa.
Urospentu nimettiin Erklingiksi, ja se on horoskoopiltaan vaaka.
Naaraspentu sai nimekseen Kelpie, ja se on horoskoopiltaan leijona.
Lunta oli satanut päivien kuluessa niin paljon, että tiet olivat tukossa ja jopa ajatus autolla ajamisesta täysin mahdoton. Leutolaakson koululaisille se tiesi muutaman päivän lomaa, ja luonnollisesti Leo Minorkin oli asiasta innoissaan. Kun lämpötilakin nousi muutaman asteen, ulos uskalsi jo mennä aikaa viettämään. Niinpä Leo Minorkin päätti käyttää loman hyödyksi ja rakentaa puutarhan keskelle Leutolaakson komeimman lumiukon.
Sankka lumentulo oli houkutellut Leutolaaksoon myös uudenlaista eläinlajistoa. Leo Minorin arvostellessa tiukasti valmiiksi saamaansa lumiukkoa, pingviini mennä viipotti ympäri puutarhaa.
Vaikka ulkona olikin jo hieman lämpimämpi kuin aikaisemmin, kyllä siellä silti vilpoinen olo saattoi tulla. Leo Minor suuntasikin fiksuna poikana lumiukon tekemisen jälkeen sisätiloihin ja pyysi paikalla ollutta lastenhoitajaa keittämään hänelle kupin kaakaota.
Lumen valtaaman Leutolaakson keskellä kasvoi myös Rigil Kent. Poika peri isänsä suuret silmät ja muhkeat huulet, mutta vain aika näyttää, kumpaa vanhemmistaan Rigil loppujen lopuksi enemmän muistuttaakaan. Rigil Kent on horoskoopiltaan äitinsä tavoin kalat.
Kommentit olisivat toivottuja (:
torstai, 15. maaliskuu 2007
Osa 6: Toivehäät, esikoinen sekä kissanelämää
Pyydän anteeksi, tämä osa on mahdollisesti hieman töksähtelevä sekä osittain melkoisen täynnä kissoja.
- Ramelle L.
Leutolaaksossa Berenice oli vihdoin saanut puutarhakerholta suostumuksen ja päässyt jäseneksi - ja vieläpä varsin hyvin arvosanoin. Kerho lahjoitti Norman perheen puutarhaan soman puutarhakaivon, jolla huhuttiin olevan maagisia kykyjä toivomusten toteuttamisen suhteen.
Andromedan opiskellessa vain kissaseurassa asunut Berenice päättikin pian testata huhujen todenperäisyyttä ja toivoi tyttärensä palaavan pian takaisin Leutolaaksoon.
Varmaa ei ollut, vaikuttiko kaivo asiaan vai ei, mutta jokatapauksessa Andromeda palasi hyvin pian toivomuksen jälkeen Vuorilehdontielle - mukanaan vaalea komistus, Kalpa. Nuori pariskunta halusi mennä naimisiin samantien, joskin vieraat saivat hieman odotella, onnellinen pari kun halusi viettää hääyönsä etukäteen jo aamupäivällä ennen vihkiseremoniaa.
Andromedan ja Kalpan nauttiessa etuajassa hääyön tavanomaisista puuhista Grindylow alkoi jälleen helmeillä tutulla tavalla. Oli jälleen aika synnyttää soma pentu.
Grindylowin synnytys aiheutti paitsi luonnollisesti kissanpennun syntymän, myös Andromedan ja Kalpan havahtumisen. Päädyttyään pikaisen keskustelutuokion jälkeen siihen, ettei ollut soveliasta antaa vieraiden odottaa koko päivää, pari päätti suunnata ulos pihalle muiden luokse hetken siistiytymisen jälkeen. Ennen vihkiseremoniaa Andromedan tosin oli aivan pakko saada käydä pusuttelemassa vastasyntynyttä urospentua, Salamanderia.
Tulevan vaimonsa helliessä kissaa päätti Kalpa nauttia hieman viilentävästä mehumaatin mehusta. Pelehdinnän jälkeinen 'hetken siistiytyminen' oli tainnut mennä herralta hieman mönkään, mutta toisaalta, eivät kai vaaleanpunaiset meikit voineet olla vain naisten yksinoikeus?
Kalpan vaaleanpunaisista prinsessameikeistä huolimatta pari tunsi olevansa onnensa kukkuloilla, kun vihkiseremonia lopulta päättyi sormusten pujottamiseen ruusunterälehtisateessa.
Kalpa osoittautuikin häiden aikana oikeaksi kameleontiksi. Hetkessä tämä oli ensin muuntautunut asiallisesta kansanedustaja-miehestä vaaleanpunaista ihannoivaksi prinsessaksi ja sitten vielä nopeammin alusasussa kulkevaksi nokikolariksi tai vastaavaksi.
Andromeda kuitenkin osasi arvostaa miehensä muuntautumiskykyä - selvästi tämä ei ainakaan tylsä puoliso olisi! Koko häiden ajan tunnelma oli katossa ja ilotulitteetkin loistivat.
Häiden jälkeen Kalpa muutti Vuorilehdontielle Andromedan, Berenicen ja kissojen luokse. Mies toi taloon huimat 19 861 simoleonia ja 12 perheystävää. Mukavasti taitopisteitäkin itselleen kerännyt Kalpa on tietotavoitteinen jousimies, joka haaveilee eläväksi legendaksi pääsemisestä.
Häähuuman hiljalleen haihduttua kasvoi aikuiseksi perheen sen hetken nuorin kissalapsi, Salamander. Erityisesti Andromeda ihastui Salamanderin muista perheen kissoista poikkeavaan turkin kuviointiin ja väritykseen.
Valitettavasti Andromedan ja muiden ihastus Salamanderia kohtaan koitui Mooncalfin kohtaloksi. Salamander valittiin kissaperijäksi ja Mooncalf jouduttiin lähettämään tontilta pois.
Vaikka Mooncalfille oli kissaeläinten adoptiokodin kautta jo löydetty uusi, turvallinen ja hyvä koti, oli kissasta luopuminen Berenicelle suuri suru ja järkytys. Kalpa taasen oli vain hyvillään; ehkä talossa mahtuisi nyt liikkumaankin, kun ympäriinsä juoksentelevia kissoja olisi yksi vähemmän.
Tosin... Kalpan ilo kissojen määrän vähenemisestä ei saanut jatkua kauan, kun Berenice kissarakkaana ei voinut vastustaa kodittoman Noita -kissan somaa katsetta ja veikeitä leikkejä. Hetkessä ihastunut Berenice nappasi kissan mukaansa ja toi sen Vuorilehdontielle. Noita on horoskoopiltaan vesimies.
Tuore kissa sopeutui nopeasti talon elämään. Erityisen hyvin se viihtyi Salamanderin seurassa, ja kannustikin sitä aina riehakkaasti kissojen välisissä kiistoissa.
Noidan saavuttua taloon kasvoi lähes heti Grindylow vanhukseksi. Herttainen kissavanhus sai jättää työnsä ja keskittyä viettämään kissanpäiviä talon useissa kissankoreissa lekotellen.
Grindylow pääsi nauttimaan isovanhemmuudesta hyvin pian kasvettuaan. Salamander ja Noita olivat kaikessa hiljaisuudessa käyneet tutustumassa suojaisessa paikassa toisiinsa hieman enemmän, ja tuloksena oli yksi, soma pentu.
Ja tämä kyseinen soma tumma pentu on horoskoopiltaan neitsyt, sukupuoleltaan naaras ja se nimettiin Demiguiseksi. Demiguise oli säikystä luonteestaan huolimatta melkoisen touhukas ja ärhäkkä pentu, ja erityisesti se koetteli leikeillään isoäitiään Grindylowia.
Kissojen vallatessa taloa Andromeda oli joutunut keskittymään muihin asioihin. Hän oli jo jonkin aikaa epäillyt olevansa raskaana, ja kun se alkoi näkyä päällekin päin, ei asiaa enää voinut kiistää. Innostuneena itselleen uudesta tilanteesta Andromeda suuntasi tietokoneella ja internetin syövereihin - ah, niitä kymmeniä vauvasivuja ja -foorumeja...
Yksi ainoista asioista, jotka saivat Andromedan raskausaikanaan irti tietokoneen äärestä, oli hänen miehensä Kalpa. Kun kyseinen mies eräänä iltana saapui töistä kotiin, huhuili vaimoaan ja ilmoitti tehneen suuren siirron elämänsä kannalta eli jättäneensä kansanedustajan työnsä ja siirtyneensä unelmiensa urheilualalle, Andromeda hyppäsi innosta kiljuen sohvalle miehensä syliin.
Berenice katseli vierestä hieman ihmetellen nuoren parin intoa ja energiaa, eikä ollut itse lainkaan varma, oliko moinen muutos ollut järkevä.
Onnellinen ja riemastunut hymy pyyhkiytyi Andromedankin kasvoilta seuraavana päivänä, kun synnytyksen aika vihdoin koitti. Nainen ei ollut ajatellut synnytyksen sattuvan tippaakaan, mutta viime hetkillä hän tajusi asian oikean laidan ja yritti tuskastuneena keksiä keinoa lapsen syntymän peruuttamiseksi.
Keinoa ei kuitenkaan löytynyt, ja Andromeda joutui alistumaan synnytykseen. Tuloksena oli soma pieni poika, joka oli perinyt ihonvärinsä Andromedan mystiseltä isältä ja siniset silmänsä omalta isältään, Kalpalta. Poika nimettiin Leo Minoriksi.
Vauvan synnyttyä olikin jo Demiguisen aika kasvaa aikuiseksi. Ja koska Kalpa oli jälleen vahvasti sitä mieltä, että taloon kaivattiin lisää kulkemistilaa, joutui kissanaaras muuttamaan uuden perheen luokse.
Tilaa tosin järjestyi taloon heti seuraavana päivänä toisellakin tavalla. Viikatemies saapui hakemaan elämänsä loppua lähestynyttä Grindylowia kissojen taivaaseen. Julmasti lelulla kissavanhusta huiputtaen se sai mitä tahtoi ja jätti jälkeensä kokonaisen talollisen kissasuvun kantaäitiä surevaa väkeä.
Seuraavassa osassa keskitytään sitten enemmän suvun ihmisväkeen. Kommenttien laittaminen olisi suotavaa <:
- Ramelle L.
Leutolaaksossa Berenice oli vihdoin saanut puutarhakerholta suostumuksen ja päässyt jäseneksi - ja vieläpä varsin hyvin arvosanoin. Kerho lahjoitti Norman perheen puutarhaan soman puutarhakaivon, jolla huhuttiin olevan maagisia kykyjä toivomusten toteuttamisen suhteen.
Andromedan opiskellessa vain kissaseurassa asunut Berenice päättikin pian testata huhujen todenperäisyyttä ja toivoi tyttärensä palaavan pian takaisin Leutolaaksoon.
Varmaa ei ollut, vaikuttiko kaivo asiaan vai ei, mutta jokatapauksessa Andromeda palasi hyvin pian toivomuksen jälkeen Vuorilehdontielle - mukanaan vaalea komistus, Kalpa. Nuori pariskunta halusi mennä naimisiin samantien, joskin vieraat saivat hieman odotella, onnellinen pari kun halusi viettää hääyönsä etukäteen jo aamupäivällä ennen vihkiseremoniaa.
Andromedan ja Kalpan nauttiessa etuajassa hääyön tavanomaisista puuhista Grindylow alkoi jälleen helmeillä tutulla tavalla. Oli jälleen aika synnyttää soma pentu.
Grindylowin synnytys aiheutti paitsi luonnollisesti kissanpennun syntymän, myös Andromedan ja Kalpan havahtumisen. Päädyttyään pikaisen keskustelutuokion jälkeen siihen, ettei ollut soveliasta antaa vieraiden odottaa koko päivää, pari päätti suunnata ulos pihalle muiden luokse hetken siistiytymisen jälkeen. Ennen vihkiseremoniaa Andromedan tosin oli aivan pakko saada käydä pusuttelemassa vastasyntynyttä urospentua, Salamanderia.
Tulevan vaimonsa helliessä kissaa päätti Kalpa nauttia hieman viilentävästä mehumaatin mehusta. Pelehdinnän jälkeinen 'hetken siistiytyminen' oli tainnut mennä herralta hieman mönkään, mutta toisaalta, eivät kai vaaleanpunaiset meikit voineet olla vain naisten yksinoikeus?
Kalpan vaaleanpunaisista prinsessameikeistä huolimatta pari tunsi olevansa onnensa kukkuloilla, kun vihkiseremonia lopulta päättyi sormusten pujottamiseen ruusunterälehtisateessa.
Kalpa osoittautuikin häiden aikana oikeaksi kameleontiksi. Hetkessä tämä oli ensin muuntautunut asiallisesta kansanedustaja-miehestä vaaleanpunaista ihannoivaksi prinsessaksi ja sitten vielä nopeammin alusasussa kulkevaksi nokikolariksi tai vastaavaksi.
Andromeda kuitenkin osasi arvostaa miehensä muuntautumiskykyä - selvästi tämä ei ainakaan tylsä puoliso olisi! Koko häiden ajan tunnelma oli katossa ja ilotulitteetkin loistivat.
Häiden jälkeen Kalpa muutti Vuorilehdontielle Andromedan, Berenicen ja kissojen luokse. Mies toi taloon huimat 19 861 simoleonia ja 12 perheystävää. Mukavasti taitopisteitäkin itselleen kerännyt Kalpa on tietotavoitteinen jousimies, joka haaveilee eläväksi legendaksi pääsemisestä.
Häähuuman hiljalleen haihduttua kasvoi aikuiseksi perheen sen hetken nuorin kissalapsi, Salamander. Erityisesti Andromeda ihastui Salamanderin muista perheen kissoista poikkeavaan turkin kuviointiin ja väritykseen.
Valitettavasti Andromedan ja muiden ihastus Salamanderia kohtaan koitui Mooncalfin kohtaloksi. Salamander valittiin kissaperijäksi ja Mooncalf jouduttiin lähettämään tontilta pois.
Vaikka Mooncalfille oli kissaeläinten adoptiokodin kautta jo löydetty uusi, turvallinen ja hyvä koti, oli kissasta luopuminen Berenicelle suuri suru ja järkytys. Kalpa taasen oli vain hyvillään; ehkä talossa mahtuisi nyt liikkumaankin, kun ympäriinsä juoksentelevia kissoja olisi yksi vähemmän.
Tosin... Kalpan ilo kissojen määrän vähenemisestä ei saanut jatkua kauan, kun Berenice kissarakkaana ei voinut vastustaa kodittoman Noita -kissan somaa katsetta ja veikeitä leikkejä. Hetkessä ihastunut Berenice nappasi kissan mukaansa ja toi sen Vuorilehdontielle. Noita on horoskoopiltaan vesimies.
Tuore kissa sopeutui nopeasti talon elämään. Erityisen hyvin se viihtyi Salamanderin seurassa, ja kannustikin sitä aina riehakkaasti kissojen välisissä kiistoissa.
Noidan saavuttua taloon kasvoi lähes heti Grindylow vanhukseksi. Herttainen kissavanhus sai jättää työnsä ja keskittyä viettämään kissanpäiviä talon useissa kissankoreissa lekotellen.
Grindylow pääsi nauttimaan isovanhemmuudesta hyvin pian kasvettuaan. Salamander ja Noita olivat kaikessa hiljaisuudessa käyneet tutustumassa suojaisessa paikassa toisiinsa hieman enemmän, ja tuloksena oli yksi, soma pentu.
Ja tämä kyseinen soma tumma pentu on horoskoopiltaan neitsyt, sukupuoleltaan naaras ja se nimettiin Demiguiseksi. Demiguise oli säikystä luonteestaan huolimatta melkoisen touhukas ja ärhäkkä pentu, ja erityisesti se koetteli leikeillään isoäitiään Grindylowia.
Kissojen vallatessa taloa Andromeda oli joutunut keskittymään muihin asioihin. Hän oli jo jonkin aikaa epäillyt olevansa raskaana, ja kun se alkoi näkyä päällekin päin, ei asiaa enää voinut kiistää. Innostuneena itselleen uudesta tilanteesta Andromeda suuntasi tietokoneella ja internetin syövereihin - ah, niitä kymmeniä vauvasivuja ja -foorumeja...
Yksi ainoista asioista, jotka saivat Andromedan raskausaikanaan irti tietokoneen äärestä, oli hänen miehensä Kalpa. Kun kyseinen mies eräänä iltana saapui töistä kotiin, huhuili vaimoaan ja ilmoitti tehneen suuren siirron elämänsä kannalta eli jättäneensä kansanedustajan työnsä ja siirtyneensä unelmiensa urheilualalle, Andromeda hyppäsi innosta kiljuen sohvalle miehensä syliin.
Berenice katseli vierestä hieman ihmetellen nuoren parin intoa ja energiaa, eikä ollut itse lainkaan varma, oliko moinen muutos ollut järkevä.
Onnellinen ja riemastunut hymy pyyhkiytyi Andromedankin kasvoilta seuraavana päivänä, kun synnytyksen aika vihdoin koitti. Nainen ei ollut ajatellut synnytyksen sattuvan tippaakaan, mutta viime hetkillä hän tajusi asian oikean laidan ja yritti tuskastuneena keksiä keinoa lapsen syntymän peruuttamiseksi.
Keinoa ei kuitenkaan löytynyt, ja Andromeda joutui alistumaan synnytykseen. Tuloksena oli soma pieni poika, joka oli perinyt ihonvärinsä Andromedan mystiseltä isältä ja siniset silmänsä omalta isältään, Kalpalta. Poika nimettiin Leo Minoriksi.
Vauvan synnyttyä olikin jo Demiguisen aika kasvaa aikuiseksi. Ja koska Kalpa oli jälleen vahvasti sitä mieltä, että taloon kaivattiin lisää kulkemistilaa, joutui kissanaaras muuttamaan uuden perheen luokse.
Tilaa tosin järjestyi taloon heti seuraavana päivänä toisellakin tavalla. Viikatemies saapui hakemaan elämänsä loppua lähestynyttä Grindylowia kissojen taivaaseen. Julmasti lelulla kissavanhusta huiputtaen se sai mitä tahtoi ja jätti jälkeensä kokonaisen talollisen kissasuvun kantaäitiä surevaa väkeä.
Seuraavassa osassa keskitytään sitten enemmän suvun ihmisväkeen. Kommenttien laittaminen olisi suotavaa <: